33. viikonloppu: Calella

Sää muuttui sateisesta lämpimämpään.  Päätimme nauttia muutaman päivän asuinpaikkamme tarjoamasta pienestä uima-altaasta sekä pienen Calella kaupungin ravintola- sekä ostostarjonnasta. Vielä kaksi päivää sitten kaupunki vaikutti ransistyneeltä ja uneliaalta pikkukylältä, mutta nyt viikonloppuna autoja tuntui olevan joka nurkassa ja ihmisiä runsaasti liikkeellä. Rannalla tosin oli vain satunnaisia kävelijöitä ja rantatuolit oli nätisti pinoissa - vielä ei ole kesä.

Calella vakuutti meidät rannoillaan sekä palvelutarjonnallaan. Lisäksi kaupunki oli erittäin helpon ja kohtuullisen (n. 50 min) juna- tai automatkan päässä Barcelonasta pohjoiseen. Calellaon  enemmän paikallisten suosiossa kuin ulkomaalaisten, joten kylässä on hyvin edullinen hintataso niin kaupoissa kuin ravintoloissa. Kauppatarjonta ei myöskään ole pelkästään flamenconukkeja sekä -viuhkoja, vaan välissä löytyy ihan muotiliikkeitä. Ulkomaalaisia turisteja näin kesäkauden ulkopuolella on todella vähän. Vaikka suurin osa Calellan tarjonnasta olikin suunnattu paikallisille turisteille, löytyi rantakaupungista myös vanha renessanssin aikainen kaupunginosa idyllisine kujineen, kirkkoineen sekä kauniine vanhoine rakennuksineen. Myös Montenegren kansallispuisto sijaitsi aivan vieressä ja rannat olivat upeita - niin pitkää ja leveää kuin pieniä rantakallioiden välisiä poukamia, jotka tarjosivat upeita maisemia.   

Sunnuntaina juhlittiin myös hieman vappua, joimme simaa ja paistoin munkkeja koko porukalle. Espanjassakin nähtävästi vappua juhlitaan, mutta hieman toisunlaisin menoin kuin Suomessa. Huomenna maanantaina kaupat ja ravintolat ovat kuitenkin kiinni ja monilla vapaapäivä.

33. viikko: Barcelonassa ja sen ympäristössä

Viimeiset kevään vieraat lähtivät tiistaina kotiin Hollannista, jonka jälkeen me lähdettiin perheenä kohti etelää. Tytöillä on koulusta kahden viikon loma, joten ajattelimme viettää aikaa Calellassa/Barcelonassa. Seuraavat kaksi viikkoa hollantilaiset juhlivat kuninkaan syntymäpäiviä oranssilla teemalla. Me emme kuitenkaan tienneet juhlista paljoakaan etukäteen, joten emme tiedä mistä jäimme paitsi. Lisäski oli ihan mukava vaihtaa majapaikkaa aivan erilaisiin maisemiin hetkeksi. Oranssit kuninkaan bileet jäi meiltä siten ensi kertaan.

Keskiviikkona saavuttiin sateiseen Barcelonaan ja illalla saapui seuraksemme lisää sukulaisia Suomesta. Olimme varanneet etukäteen huvilan ja autot, joten lomasta oli tarkoitus tulla helppo. 12 hengen seurueelle reissaaminen vaatii paljon etukäteissuunnittelua, varsinkin kun joukossa on 6 pientä lasta. Ainakin alkuloma on mennyt mukavasti ja olemme reissanneet sopuisasti. Kävimme ostoksilla La Roca Village Outletissa, tutustumassa pieneen Besalún keskiaikaiseen kylään ja tänään Barcelonassa junalla.

Roca Village outlet shopping -kylässä, josta löytyy yli 130 merkkiliikettä Armanista Burberryn kautta Gucciin ja Ralph Laureniin. Shoppailukylä on hyvin samanlainen kuin amerikkalainen ostari ja auki joka päivä, sunnuntaisinkin. Sinne pääsee Barcelonasta joko Roca Villagen omalla bussilla, junalla tai autolla. Hinnat ovat selkeästi halvemmat kuin normaalisti kaupoissa, mutta tokihan siellä on kaikki merkkitavaraa, joissa lähtöhinta on monesti hyvinkin korkea.

Noin 30 kilometrin päässä Gironasta sijaitseva Besalú oli keskiajalla Besalún kunnan pääkylä. Kun vierailee Katalonian sydämessä sijaitsevassa noin 2000 asukkaan Besalún kylässä, tuntee palanneensa ajassa taaksepäin ritarien ja prinsessojen keskiaikaan. Kylällä on paljon tarjottavaa matkailijoille: kulttuuria, taidetta, historiaa ja erityisesti gastronomisia nautintoja. Besalún linnasta löytyy merkintöjä jo 900-luvulta ja se oli tärkeä kylä Rooman imperiumin aikana. Besalún maamerkki on sen vanha romaaninen silta, joka ylittää kylän vieressä kulkevan Fluviá-joen. Silta toimi aikoinaan Besalún pääsisäänkäyntinä. Besalú ja sen upea ympäristö ovat upea matkailu- ja valokuvauskohde. 

Barceloonassa kävimme vanhempieni kanssa syömässä Fonda Espanya -ravintolassa, johon olin saanut vihjeen nykyisin Hollannissa asuvalta espanjalaiselta ystävältä. Ravintola osoittautui todelliseksi löydöksi. Miljöö oli todella kaunis ja ruoka edullista sekä hyvää. Kaiken tämän lisäksi palvelu oli ystävällistä sekä asiantuntevaa. Samaan aikaan sisareni ja lapset tutustuivat L'aquarriumiin eli akvaarioon. 

32. viikonloppu: Rommelmarkt Oog in Al

Lauantaiaamuna herättiin aikaisin. Sää oli puolipilvinen, mutta kolea. Myyntipöydän olin varannut jo kuukautta aikaisemmin ja se saapuikin hyvissä ajoin seitsemältä paikalleen. Saimme laitettua tavarat ajoissa esille. Mieheni tuli onneksi tulkkiksi ja saatiin kerrottua pop up kauppamme tarinaa hollantilaisille. Hieman ihmeissään nämä hollantilaiset oli meidän marengeista sekä muista tuotteistamme. Usein kysymys oli, onko ne todella aivan itse tehtyjä eikä kaupasta ostettuja. Ilmeisesti käsitöiden tekeminen ei ole Hollannissa niin yleistä kuin Suomessa. 

Tunnelma markkinoilla oli leppoisa ja ihmisiä oli jonkin verran liikenteessä, vaikka sää ei myyjäisiä suosinut. Aluella oli myös musiikkiteltta, josta kuului myös meidän pöydän luokse hyvin musiikkia. Myynnin välissä tuli juteltua naapureiden sekä sukulaisten kanssa, juotua monta kuppia teetä lämmikkeeksi ja ihmeteltyä näiden hollantilaisten markkinakultturia. Hollantilaiset on ilmeisen tarkkoja rahoistaan ja kaikesta haluttiin tinkiä. Keskipäivälle sattunut sade tosin lopetti myynnin tyysti, kun ihmiset hakeutui sisätiloihin. Itsekin kerättiin loput tavarat sisälle. Kun sade lakkasi, päätin käydä ihmettelemässä vielä muutamia muiden kirpputoripöytiä ja tuotteita, jotka ei sateesta piitanneet. Löysinkin hyvin edullisesti ihanan pienen kattilan tytöille leikkeihin sekä hamahelmiä. 

32. viikko: Pieni marenkikoju avataan huomenna Hollannissa

Marenkibaarimme oli auki tänään 10-13. Saimme kehuja eri makuisista merengeista sekä baarimme huikeasta ulkonäöstä. Myytävää riitti aivan loppuun saakka, suklaa- ja salmiakkimarengit olivat asiakkaiden suosikit, mutta myös vegaaniset marengit saavutti asiakkaansa. Serkukset jatkoisat ihailtavasti myydä tuotteita ja nauttivat loppukesä auringoisesta sunnuntaipäivästä Mäki-Matin perhepuistossa. Tähän tunnelmaan on ihana päättää oma kesäloma ja antaa syksyn saapua sateineen. Baarimme on nyt säilötty lämpimään varastoon odottamaan kevättä. Hymyssäsuin ja onnellisena nukkumaan... Lopuksi haluan kuitenkin kiittää isosiskoani sekä lapsiamme, jotka osaavat tarttua hetkeen - herkkuja silmille sekä suille!
---- 16.8.2015, Jyväskylä 

Pienen marenkikojun tarina alkoi vuonna 2015, kun palasimme perheineni kanssa Suomeen Yhdysvalloista, jossa olimme kokeilleet pop-up ravintolan pitämistä suomalaislähtöisen Ravintolapäivä -tapahtuman osana. Mieheni oli järjestämässä Niilo Mäki Instituutin Opin ja Osaan -tapahtumaa loppukesästä Mäki-Matin perhepuistoon. Tapahtuman päivä oli myös virallinen ravintolapäiväksi, joten pop-up ravintolat olivat enemmän kuin tervetulleita tapahtumaan. Siskoni oli lapsineen kylässä ja aloimme yhdessä ideoimaan ravintolaa, jossa minä, siskoni sekä meidän neljä lastamme olisimme myymässä ruokaa osana tapahtumaa. Mieheni ehdotti, että tulisimme myymään amerikkalaisia nakkisämpylöitä. En ihastunut ajatukseen ja ehdotin sen sijaa marenkeja, joita olin tehnyt jo useita vuosia tyttöjen synttäreille. Ideaksi syntyi pop-up ravintola: "suklaa nakki ja munaton marenki". Siskoni innostui ajatuksesta ja pian varastosta kaivettiin mieheni tekemä vanha puulaatikko, johon alettiin saman tein rakentaa katosta vanhoista syntymäpäivien koristeista. Siskoni pääsi hyödyntämään Muuramen markkinoilla opittuja taitoja markkinoinnista sekä koristelusta. Serkukset olivat haltioissaan ajatuksesta, että saisivat kokeilla "oikeaa" myymistä. Seuraavan neljän päivän aikana siskoni hyödynsi vanhoja syntymäpäivä koristeita lapsineen ja perusti meille Facebookin tapahtuman. Nimi vaihtui Marenkibaariksi ja unohdimme nakkisämpylät. Itse keskityin tyttärien kanssa marenkien leivontaan. Itse päivä onnistui yli odotusten ja meille jäi hyvät muistot kokeilustamme. Kojun pakkasimme varastoon.

Kojumme oli varastossa kuitenkin vain hetken, kun jo ennen joulua päätimme osallistua Keljonkankaan koulun syysmarkkinoille, Lohikosken koulun joulumarkkinoille, Yläkaupungin yön oheistapahtumaan keväällä, loppukesästä taas uudelleen Opin ja osaan -tapahtumaan ja viimeisimpänä Hipposhallin järjestöjen joulumarkkinoille. Jossain välissä Marenkibaari nimi sai väistyä ja nimeksi tuli Pieni marenkikoju. Opetin siskoni leipomaan marenkeja tavalla, jonka opin jo nuorempana Itävallassa. Perhosaiheisia tuotteita syntyi lisää. Olemme myyneet ilmapalloja, marenkitikkareita, heijastimia, pompuloita sekä pinnejä. Askarteluideoita on jäänyt pöytälaatikkoon ja osaa tuotteista on tehty vain serkuksille. Olemme siskoni kanssa kehitelleet uusia ideoita WhatsAppin välityksellä pitkin talvea. Viime kuukaudet minä ja siskoni olemme virkanneet useita perhosia, leiponeet marenkeja, tehneet saippuaa ja puisia perhoskorviksia sekä suunnitelleet uusia koristeita kojulle.

Minua jännittää! Mitä mieltä Hollantilaiset ovat meidän perhostuotteista ja kuinka onnistun kertomaan Pienen marenkikojun tarinan ilman yhteistä kieltä huomenna Rommelmarkt Oog in Al -tapahtumassa, Byronstraat 16:ssa. Tämä koju ja sen pyörittäminen on meille äideille ja tyttärille rakas harrastus, jonka tarkoitus ei ole niinkään tehdä rahallista voittoa vaan tuottaa viatonta ja harmitonta iloa asiakkaille. Olemme kuunnelleet asiakkaittemme toiveita sekä keskittyneet omaan tekemiseen. Sivutuotteena on opetettu serkuksille jotakin yrittämisestä. Olemme opetelleet leikkaamaan perhosia, laskemaan marenkeja ja rahoja, tekemään rusetteja, olemaan kohteliaita ja markkinoimaan. Kaikki toiminta on ollut alusta asti vapaaehtoista lapsillemme. Parasta on kuitenkin ollut yhdessä oleminen. Meille äideille koju on ollut keino jatkaa askartelu- ja leipomisharrastusta yhdessä lapsiemme kanssa. En tiedä, mikä tulee olemaan kojumme tulevaisuus, kun lapsemme kasvaa isommiksi, mutta ainakin tällä hetkellä voin sen tiivistää sanomaan:

Pieni marenkikoju on pop-up kauppa, joka on syntynyt serkusten ja heidän äitien innostuksesta marenkien leivontaan ja perhosaiheisiin käsitöihin.
---
Pieni marenkikoju (Small Meringue stall) is a non-profit pop-up store, that is created by two sisters together with their children. They all share enthusiasm for baking meringue and making butterfly-themed handicraft.

Perhosterkuin, serkukset äiteineen

31. viikonloppu: Pääsiäinen Hollannissa

Onko moni teistä loman vietossa? Meidän perhe on kotoillut lähes koko pääsiäisen, koska tytöillä ei ole ollut koulua. Tytöt ovat saaneet leikkiä vapaasti. Olemme tosin mieheni kanssa tehneet joitakin rästikirjoitushommia. 

Ennen pääsiäistä tyttöjen iltapäiväkerhosta kyseltiin meidän pääsiäisen ajan hoidon tarvetta. Olemmeko me töissä sekä perjantaina että maanantaina? Itse ihmettelin ja vastasin, että me suomalaiset juhlimme pääsiäistä näinä päivinä. Pääsiäispyhät ovat joissakin Hollannin kaupungeissa samanlaiset kuin Suomessakin. Pitkäperjantai ja toinen pääsiäispäivä ovat vapaapäiviä ja pyhien aikana kaupat ovat kiinni. Katolisille hollantilaisille pääsiäinen on edelleen iso juhla ja kaupat ovat olleet täynnä pääsiäiskrääsää tammikuun alkupuolelta asti. Pääsiäispyhät he viettävät ilmeisesti usein perheen parissa ja pitkä viikonloppu käytetään hyödyksi vierailemalla esimerkiksi kaukaisempien sukulaisten luona. Kuitenkin suuressa osassa Hollantia pitkäperjantaina sekä toisena pääsiäispäivänä kaupat ja työpaikat ovat auki aivan normaalisti.

Eräs Hollannin kummallisista asioita on maan uskonto tai pitäisikö sanoa enemmin uskonnottomuus. Hollannissa uskonnon pariin kuuluu vain enää 30 prosenttia väestöstä ja kirkko ja valtio on täysin erotettu toisistaan. Vertailun vuoksi, Suomessa 70 prosenttia kansalaisista on evankelis-luterilaiseen uskontoon kuuluvia ja meillä kirkko ja valtio on sidoksissa toisiinsa. Hollannissa kirkkorakenuksille ei ole juurikaan tarvetta ja niitä on otettu käyttöön aivan muihin tarkoituksiin. Niitä käytetään esimerkiksi pyöräkorjaamoina, ravintoloina ja kauppoina. No mutta palaten tähän kirjoituksen alkuun... Jos ei ole kirkkoja ja uskontoa, niin miksipä juhlia pääsiäistäkään. Itse lähden kuitenkin huomenna ennemmin mämmin ostoon kuin töihin, joten ihanaa pääsiäistä kaikille!  

31. viikko: Harry Potter, The Exhibition

Chicagosta 2009 matkansa aloittanut Harry Potter, The Exhibition näyttely on kiertänyt ympäri maailmaa keräten jo yli viisi miljoonaa kävijää. Tällä hetkellä Utrechtissa oleva näyttely on avoinna kesäkuun loppuun asti läheellä sijaitsevan Cinemec -elokuvateatterin vieressä. Liput voi näyttelyyn ostaa joko etukäteen internetistä tai näyttelyn ovelta. Tarjolla on huomattavasti edullisempia perhelippuja kuin Lontoon Harry Potter studiolle. Liput näyttelyyn ostetaan samoin kuin Studiolle tietylle ajalle, joten ostamalla lipun ovelta minimoi mahdollisuuden myöhästyä omasta ajastaan. Mielestäni tällainen jaksotus on hyvä keino hillitä tungosta, jolloin jokainen pääsee nauttimaan näyttelystä rauhassa.

Meillä kylässä olleet sukulaiset suostuivat lähtemään kahden innokkaan Harry Potter -fanin kanssa näyttelyyn, joten saimme mieheni kanssa keskittyä hetkeksi työntekoon. Ennen näyttelyä heiltä oltiin tiedusteltu kielitaitoa ja halukkuuta ostaa audiobookit noin 5 euron hintaan. Jälkikäteen vanhemmat harmitteli ostamatta jättämistä. Näyttelyssä löytyy kyllä kyltit hollanniksi ja englanniksi jokaisen esineen kohdalla, joskin lukeminen hämärässä valaistuksessa on hieman vaivanloista.

Harry Potter: The Exhibition alkoi vakuuttavasti, mutta lupaavan alun jälkeen näyttely hieman lässähti. Tyttäremme oli tosin aivan innoissaan lajitteluhatusta. Vahvan alun jälkeen näyttely oli kuitenkin vain Harry Potter -tavaroiden ja -vaatteiden esittelyä. Loppunäyttelyssä kierretään ilman aikatauluja, joten jokainen voi käyttää aikaa esineiden ihmettelyyn ja kuvien ottamiseen niin kauan kuin huvittaa. Kokonaisuutena näyttely ei ollut niin taianomainen kuin mainokset antoi ymmärtää tai meidän Lontoon Harry Potter studiolla käyntimme oli. Toisaalta näyttelyssä oli esillä paljon esineitä, mitä tyttäremme eivät olleet studiolla nähneet, joten he olivat aivan innoissaan näyttelystä. Vanhemmat sukulaiset jäin kaipaamaan enemmän interaktiivisuutta, mutta jälkikäteen käytyjen keskustelujen jälkeen näyttivät hekin viihtyneen.

Näyttelyn lopussa oli kauppa Harry Potter -tavaroille. Tarjolla oli muun muassa makeisia, avaimenperiä, tupahuiveja ja vaatteita. Hinnat olivat luonnollisesti taivaissa, mutta niinhän tällaisissa paikoissa on tapana. Tyttäremme oli haltioissaan tästä kaupasta ja siellä myytävistä tavaroista, joskin kelmien kartan hinta oli äidin mielestä järkyttävä.

30. viikonloppu: Virpominen, pyöräretki ja FC Utrechtin peli

Alankomaissa ei ole virpomisperinnettä. Niinpä lapsemme hoitivat tämän vuoden noitapestinsä matalalla profiililla. Tyystin ilman virpomista ei tätäkään palmusunnuntaina silti vietetty. Kohteeksi valikoituivat meillä kylässä olevat sukulaiset sekä suomalainen tuttavaperhe. Koristellun oksan vastineeksi he saivat täälläkin tuttuja yllätysmunia. Virpomiskohteiden rajallisuuden vuoksi maitosuklaan määrä pysyi kuitenkin kohtuullisena, mikä on toisaalta ihan hyvä juttu edellisvuosien munavuorien jälkeen.

Kun virpomisvelvollisuudet oli saatu hoidettua, suuntasimme jo aamupäivän puolella pyörillä kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa pannukakkutaloa, jonne teimme ensivisiitin pari viikkoa aiemmin. Sää oli tällä kertaa, jos mahdollista, vieläkin kauniinpi ja teehuoneen joenmutkassa sijaitsevan puutarhan magnoliapuut entistäkin komeammassa kukassa. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja kahdenkymmen asteen lämpö oli houkutellut paikalle runsaasti väkeä, sekä ravintolan terassille että piknikille viereisen puiston nurmikolle. Juomista, pannukakuista ja auringosta nauttineiden ihmisten ohella nurmikkoa peittivät kymmenet kanootit, sillä moni oli saapunut meloen.

Vatsat täynnä pannukakkua matka jatkui pari kilometrin päähän Stadion Galgenwaardille, joka on paikallisen jalkapalloseuran FC Utrechtin kotikenttä. Paikat olimme hankkineet vajaat 24 000 henkeä vetävän stadionin päätykatsomosta, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Liput olivat edulliset, tunnelma tiivis ja näimme toisella puoliajalla aitiopaikalta kotijoukkueen kaikki maalit 3-0 päättyneessä pelissä. Tunnelma ottelussa oli mielestäni parempi kuin maan mahtiseuran Amsterdam Ajaxin pelissä pari kuukautta aiemmin. Utrechtin kannattajien pelin jälkeinen riemu on ihan ymmärrettävää sillä seura on parhaillaan sarjataulukossa neljännellä sijalla. Tämä on odotuksiin nähden erinomainen suoritus. Menestykseen tottuneille Ajaxin kannattajille taas mikä tahansa muu tulos kuin runsasmaalinen voitto ja sarjataulukon kärkisija on yleensä kova pettymys.

      

30. viikko: Kanavaristely ja asuntolaivat Amsterdamissa

Tyttäreni kertoi ensimmäisellä viikolla koulussa, että yksi hänen luokkakaverinsa asuu asuntolaivassa. Jäin pohtimaan ajatusta, miltähän tuntuisi asua veden päällä? Olohuoneen lattia keinuisi päivästä toiseen ja makuuhuoneeseen kuuluisi ohi kulkevien alusten vedenalaiset moottoriäänet. Kanavaristeilyllä pääsee tirkistelemään asuntolaivojen sisälle. Onneksi hollantilaiset eivät juuri verhoista perusta, joten tirkistely onnistuu todella helposti. Myöskään uteliaiden tuhansien ulkomaalaisten turistien katseet eivät asukkaita näytä häiritsevän.

Asuntolaiva Hollannissa tarjoaa yksilöllisen tavan asua, jossa jokainen koti on ainutlaatuinen, eikä asumismukavuudestakaan ole tingitty. Näin suomalaisesta asuntolaiva näyttää hyvin eksoottiselta tavalta asua. Todellisuudessa asuntolaivassa asuminen ei kuitenkaan poikkea paljoakaan normaalista asumisesta. Käytössä on monia erilaisia asuntolaivatyyppejä. Amsterdamissa on paljon perinteisiä ja viehättäviä vanhoja rahtilaivoja, joka muutettu asuntokäyttöön. Ulkoapäin ne näyttävät yhä laivalta. Masto, ohjaamohytti ja ankkurit ovat yhä paikoillaan.

Veden päällä asuminen yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Amsterdamissa oli kova asuntopula. Jokirahtilaivat olivat käyneet vanhanaikaisiksi ja niitä alettiin muuttaa asumiskäyttöön. Alkuaikoina asuminen oli alkeellista, mutta hyvin edullista. Laivoja sai halvalla. Nykyisin asuntolaivojen määrä Amsterdamissa on hieman yli 2000 asuntoa. Uusia lupia ei enää myönnetä. Nykyisin asuntolaivan omistajaksi pääsee vain ostamalla tai vuokraamalla vanhan asuntolaivan. Kovan kysynnän takia asuntolaivojen hinnat ovat nousseet pilviin. Kunto ja koko tietenkin ratkaisevat, mutta pienimmistäkin purkista pyydetään jo lähes 100 000 euroa. Laivaa ei kuitenkaan voi ankkuroida mihin tahansa, vaan kaupunki määrää paikan. Tietyt kanavat pidetään kokonaan asuntolaivoista vapaina. Ostohinnan päälle tulee lisäksi normaalit asumiskustannukset, kuten viemäri-, sähkö-, vesi- ja puhelinmaksut. Lisäksi laituripaikan vuokra määräytyy aluksen pituuden mukaan. 

29. viikonloppu: Keukenhof ja kukkaset

Maaliskuun lopulla vietettiin Alankomaissa Keukenhofin avajaisia tälle keväälle. Keukenhof on Lissessä, noin vajaan tunnin automatkan päässä Utrechtista sijaitseva upea tulppaani- ja kukkapuutarha. Keukenhofin puutarhassa on joka vuosi eri teeman mukaisia kukkaistutuksia sekä isot tulppaanipellot. Keukenhofin puutarha avasi ovet yleisölle vuonna 1949, sen jälkeen kukkanäyttely on järjestetty vuosittain ja se on laajentunut merkittävästi vuosien varrella. Nykyisin puutarha on 32 hehtaaria ja sinne istutetaan 7 miljoonaa kukkasipulia joka vuosi. Nykyisin Keukenhofissa käy vuosittain yli 800 000 vierailijaa kahden kuukauden aikana.

Olimme ostaneet liput Keukenhof -puutarhaan etukäteen nettisivuilta. Aikuisen lippu oli 16 €:a ja auton parkki maksoi 6 €:a. Kukkatarha avataan jo klo 8 aamulla ja jos haluaa päästä ennen ruuhkia, kannatta saapua heti aamupäivällä. Me oltiin puistossa noin klo 11 ja silloin parkkipaikoilla oli jo valtavasti autoja. Kuitenkin järjestelyt olivat todella hyvät, pian saatiin auto parkkiin ja käveltiin sisäänpääsylle. 

Kannattaa kuitenkin varautua, että kyseessä on yksi Alankomaiden suosikkikohteista, joten ihmisvilinältä ei mitenkään voi täysin välttyä. Alueella voi myös lisämaksua vastaan hypätä veneeseen, joka kiertää pienen lenkin tulppaani-istutusten keskellä. Puutarha itsessään oli kuitenkin vierailemisen arvoinen ilman veneilyäkin. Tosin tämän vierialun jälkeen kärsin kukkaisähkystä.