1. viikonloppu: Aloitimme kulttuuriin tutustumisen

Muutto uuteen maahan ei ole koskaan helppo, mutta yritän pitää itseni sekä perheen mielialan positiivisena. Ei ole aina helppoa, kun mielessä on aivan liian monta hoitamatonta asiaa ja lista tuntuu vain kasvavan päivittäin. Ennen varsinaisen asioiden järjestelyn aloittamista piti tehdä päätös, missä ja miten elämme sekä missä lapsemme käyvät koulua. Tämän päätöksen tekeminen käynnistyi saatuamme tiedon, että perheen molempien vanhempien pääasiallinen työpaikka sijaitsee Amsterdamin eteläosassa. Aloitimme matkan suunnittelun jo hyvissä ajoin keväällä.

1. Kartoita potentiaaliset kotipaikkakunnat. Hollannissa välimatkat ovat lyhyitä, raideverkko kattava ja junilla tiheät vuorovälit. Kotikaupungin ei tarvitse olla sama kuin työskentelykaupunki. Meillä tarkemman harkinnan kohteeksi valikoituivat suuret tai keskisuuret kaupungit korkeintaan 40 minuutin juna- tai automatkan päässä työpaikastamme. Listalla olivat mm. Amsterdam, Haag, Leiden, Amersfoort, Hilversum, Haarlem, Utrecht ja Almere.
2. Kartoita lasten koulumahdollisuudet potentiaalisilla kotipaikkakunnilla. Lapsemme osasivat jo valmiiksi jonkin verran englantia, joten koimme helpoimmaksi ratkaisuksi laittaa heidät englanninkieliseen kouluun. Etsimme netistä potentiaalisten kaupunkien englanninkielistä opetusta tarjoavat koulut, niiden sijainti, sisäänottokriteerit, lukukausimaksut jne., huomio tarkastelussa myös kunkin kaupungin tarjoamat elämänlaatutekijät kuten puistot, ulkoilumaastot, kulttuuri- ja ravintolatarjonta. Tässä vaiheesta lista lyheni jo kahteen paikkakuntaan: Amsterdam ja Utrecht.
3. Selvitä vuokrataso pyöräilyetäisyydellä lasten todennäköisestä koulusta. Tässä vaiheessa totesimme, että Amsterdamin korkea vuokrataso ja kansainvälisen koulun korkeammat lukukausimaksut tulisivat meille kalliiksi, joten vaakakuppi alkoi kallistua Utrechtin puoleen.
4. Hae lisätukea päätökselle kysymällä kaupunkia paremmin tuntevien mielipidettä. Mieheni kysyi kahdelta Utrechtissa pitempään aikaa viettäneeltä suomalaiskaveriltaan mielipidettä Utrechtista asuinpaikkana. Lisäksi lähetin sähköpostia hollantilaiselle kollegalleni ja kysyin millainen asuinpaikka Utrecht on hollantilaisesta näkökulmasta. Kaikki kertoivat kaupungista pelkästään positiivista, jolloin meidänkin oli helppo tehdä päätös, että me muutamme Utrechtiin.

Vasta tämän jälkeen alkoivat muuton varsinaiset järjestelyt. Tärkeimmät järjestelyt olivat lasten koulupaikan hakeminen ja sen jälkeen sopivan asunnon etsiminen pyöräilyetäisyydellä koulusta sekä juna-asemasta. Oli siis aika tehdä uusi listaus:

1. Tee lista käytännönasioista. Ihmisellä pitää olla asunto, johon muuttaa. Tarvitsetko kalustetun vai kalustamattoman? Kun olet saanut asunnon, voit alkaa normaalin elämäsi rakentamisen. Etsi lapsillesi koulu, mieti miten liikut, rekisteröidy maahan/kaupunkiin, etsi lääkäripalvelut, avaa uusi pankkitili, löydä kaupat jne. Yleensä nämä menee niin Hollannissa, että ennen kuin olet rekisteröitynyt ja saanut oman BSN-numeron, on listassasi paljon asioita joita joudut siirtämään tulevaisuuteen. Sillä esimerkiksi sairausvakuutusta varten tarvitsee olla kyseinen numero, osoite sekä pankkitili. Ilman osoitetta ja BSN-numeroa ei myöskään saa pankkitiliä. Pankkitili tarvitaan myös puhelinliittymän avaamiseen ja koulumaksujen maksamiseen. Hoida siis käytännön asiat kuntoon saman tien ja tämä rumba vaatii yleensä hyvin pitkää pinnaa.
2. Tutustu avoimin mielin uuteen kulttuuriin. Uudessa maassa kaikki on jännittävää ja erilaista. Ruoka, ihmiset, paikat, tavat, kulttuuri, jne. Näihin tutustuminen auttaa sopeutumaan yhteiskuntaan. Joka aamu löydän itseni uudesta seikkailusta eikä yksikään päivä mene normaalien rutiinien mukaan. Olotilani on kuin Liisalla Ihmemaassa. 
3. Hyväksy koti-ikävä. Kaikille meille tulee niitä päiviä ja hetkiä, kun kaikki uudessa maassa on väärin, ihmiset tympeitä ja haluat vain kotiin. On ihan hyväkin ikävöidä sukulaisia, suomalaista saunaa ja luokkakavereita, mutta niistä ei kannata tehdä elämää suurempia asioita. Koti-ikävän hyväksyminen on sopeutumista uuteen kulttuuriin. Se vie aikaa niin pienillä kuin isoillakin tässä perheessä.
4. Elä normaalia perhe-elämää kaiken tämän uutuuden keskellä ja nauttia kaikista pienistä onnen hetkistä.
   

Koko perheelle on riittänyt touhua myös viikonloppuna ja keskityimme jälkimmäisessä listassa ainoastaan kohtaan 2. Nuorempi tytär sai kutsun ensimmäisille syntymäpäiville paikalliseen sisäleikkipuistoon, koko perhe pääsi osallistumaan katujuhliin ja bongasimme pienen linnakaupungin lähistöltä. Voisiko siis olla ihanampaa tapaa päästä tutustumaan uuteen kulttuuriin kuin nauttia naapureittensa kanssa muutama lasin viiniä sekä syödä hyvää grilliruokaa, kävellä 1600-luvulla rakennetun linnan puistossa ja huokailla ihastuksesta tai löytää itsensä samankaltaisilta kaverisyntymäpäiviltä kuin Suomessa meillä on tapana järjestää.

1. viikko: Perheemme muuttaa (taas) ulkomaille

Perheemme (lue = isi ja äiti) päätti joululomalla lähteä lähes vuodeksi kansainvälistymään ulkomaille. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa eurooppalainen maa - Hollanti. Omat kokemuksemme maasta ovat vähäiset, joten uuteen kulttuuriin tutustuminen toimi yhtenä houkuttimena vaihtaa maisemaa. Olemme jo kokeneen kiinalaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin, joten nyt oli aika kokeilla elämää toisessa euroopan maassa. Me molemma olimme jo mukana yhteistyökuviossa hollantilaisten tutkijoiden kanssa, joten maa oli siinä mielessä molemmille sopiva vaihtoehto. Niinpä joten päätimme pakata tärkeimmät tavaramme matkalaukkuihin ja siirtyä kokeilemaan, miltä elämä ja tutkimustyö maistuu kymmenen astetta eteläisemmällä leveyspiirillä.

Lähes viikon oleilun jälkeen Hollanti vaikuttaa leppoisalta ja ystävälliseltä maalta. Ihmiset ovat naapurustossa tuttavallisia, he tervehtivät ja haluavat tutustua. Suomalaiseen eristyneisyyteen tottuneelle on outoa, että yleensä ihmiset pitävät ikkunaverhoja auki koko päivän. Illalla isojen ikkunoiden ohi kulkiessa tulee väkisinkin nähneeksi mitä naapurien kotona puuhaillaan. Vähän kuin akvaarioihin katselisi. Itse en tätä edes viikkoa kestänyt, vaan kävin hakemassa IKEA:sta uudet verhot tähän meidän omaan näyteikkunaamme.

Mikäli olisi ollut töiden puolesta mahdollista, muuttomme olisi kannattanut ajoittaa jonkun pidemmän loman alkuun. Tällöin lapsillemme olisi jäänyt aikaa ensin tutustua uuteen kotiin ja sen ympäristöön ennen suurta hyppyä uuteen kouluun. Näinhän me emme kuitenkaan tehneet, vaan kulujen minimoimiseksi päätimme saapua uuteen maahan vain päivän ennen koulun alkua. Muuttomme sujui kuitenkin lähes ongelmitta. Kiitos mieheni valmistelujen, sillä hän oli koko kevään tehnyt paljon ilta/yötöitä muuton edistämiseksi. Saimme vuokrattua koko ajaksi kodin kuuluisan Lordi Byron -runoilijan mukaan nimetyltä kadulta ja lapsemme pääsivät suosittuun kansainväliseen kouluun vajaan kahden kilometrin päähän kotioveltamme.

Työn vuoksi ulkomaille muuttaminen on ainakin meidän havaintomme mukaan hiljalleen muuttanut muotoaan. Ulkomaille muuttava perheellinen työntekijä on yhä useammin lähinnä oman valmistautumisensa varassa. Työtekijä ei välttämättä enää saa tyonantajaltaan muuttoon korvamerkittya rahaa ja ruhtinaallista lähetetyn työntekijän korvauspakettia vaan joutuu maksamaan kuluja omasta sukanvarrestaan. Muuttokuormat ovat pienentyneet, mutta kohdemaan kulut eivät juurikaan ole aiemmasta huvenneet. Lapsiperheessä esimerkiksi kansainvälisten koulujen lukukausimaksut ja iltapäivähoidot voivat tehdä kuukauden budjettiin useamman tonnin loven.