Perheemme (lue = isi ja äiti) päätti joululomalla lähteä lähes vuodeksi kansainvälistymään ulkomaille. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa eurooppalainen maa - Hollanti. Omat kokemuksemme maasta ovat vähäiset, joten uuteen kulttuuriin tutustuminen toimi yhtenä houkuttimena vaihtaa maisemaa. Olemme jo kokeneen kiinalaisen ja yhdysvaltalaisen kulttuurin, joten nyt oli aika kokeilla elämää toisessa euroopan maassa. Me molemma olimme jo mukana yhteistyökuviossa hollantilaisten tutkijoiden kanssa, joten maa oli siinä mielessä molemmille sopiva vaihtoehto. Niinpä joten päätimme pakata tärkeimmät tavaramme matkalaukkuihin ja siirtyä kokeilemaan, miltä elämä ja tutkimustyö maistuu kymmenen astetta eteläisemmällä leveyspiirillä.
Lähes viikon oleilun jälkeen Hollanti vaikuttaa leppoisalta ja ystävälliseltä maalta. Ihmiset ovat naapurustossa tuttavallisia, he tervehtivät ja haluavat tutustua. Suomalaiseen eristyneisyyteen tottuneelle on outoa, että yleensä
ihmiset pitävät ikkunaverhoja auki koko päivän. Illalla isojen
ikkunoiden ohi kulkiessa tulee väkisinkin nähneeksi mitä naapurien kotona
puuhaillaan. Vähän kuin akvaarioihin katselisi. Itse en tätä edes viikkoa kestänyt, vaan kävin hakemassa IKEA:sta uudet verhot tähän meidän omaan näyteikkunaamme.
Mikäli olisi ollut töiden puolesta mahdollista, muuttomme olisi kannattanut ajoittaa jonkun pidemmän loman alkuun. Tällöin lapsillemme olisi jäänyt aikaa ensin tutustua uuteen kotiin ja sen ympäristöön ennen suurta hyppyä uuteen kouluun. Näinhän me emme kuitenkaan tehneet, vaan kulujen minimoimiseksi päätimme saapua uuteen maahan vain päivän ennen koulun alkua. Muuttomme sujui kuitenkin lähes ongelmitta. Kiitos mieheni valmistelujen, sillä hän oli koko kevään tehnyt paljon ilta/yötöitä muuton edistämiseksi. Saimme vuokrattua koko ajaksi kodin kuuluisan Lordi Byron -runoilijan mukaan nimetyltä kadulta ja lapsemme pääsivät suosittuun kansainväliseen kouluun vajaan kahden kilometrin päähän kotioveltamme.
Työn vuoksi ulkomaille muuttaminen on ainakin meidän havaintomme mukaan hiljalleen muuttanut muotoaan. Ulkomaille muuttava perheellinen työntekijä on yhä useammin lähinnä oman valmistautumisensa varassa. Työtekijä ei välttämättä enää saa tyonantajaltaan muuttoon korvamerkittya rahaa ja ruhtinaallista lähetetyn työntekijän korvauspakettia vaan joutuu maksamaan kuluja omasta sukanvarrestaan. Muuttokuormat ovat pienentyneet, mutta kohdemaan kulut eivät juurikaan ole aiemmasta huvenneet. Lapsiperheessä esimerkiksi kansainvälisten koulujen lukukausimaksut ja iltapäivähoidot voivat tehdä kuukauden budjettiin useamman tonnin loven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti