20. viikonloppu: Puoli tuntia junassa, Amsterdam ja Rotterdam

Lauantaina kävimme Amsterdamissa. Tytöt ja mieheni merenkulkumuseossa ja minä itse Schipolin lentokentän läheellä Gordon Research Seminaarin (GRS) puheenjohtajan koulutuksessa. Koulutukseni jatkui tietysti pikkutunneille asti, kun päädyin parin skotin, saksalaisen, austraalialaisen, israelilaisen sekä lontoolaisen biologian alan tutkijan kanssa samaan pöytään. Onneksi Utrechtiin pääsee jopa keskellä yötä puolen tunnin välein junalla. Asuinpaikan valinta on siten oivallinen autottomalle. 

Koska olin aiheuttanut itselleni konferenssiväsymyksen, emme päässeet aikaisemmin kuin iltapäivällä Rotterdamiin. Rotterdam on vähän Helsinkiä suurempi satamakaupunki ja Alankomaiden toiseksi suurin kaupunki heti Amsterdamin jälkeen. Kaupungista löytyy hienoa arkkitehtuuria – hassuja kärjellään seisovista kuutioista koostuvia opiskelija-asuntoja, puolikaaren muotoinen kauppahalli, näyttävä Erasmus-silta – jätimme näihin tutustumisen kuitenkin seuraavaan kertaan. Meidän ensisijaisena tarkoituksena oli käydä tutustumassa Rotterdamin Suomen Merimieskirkkoon. Kirkko sijaitsee noin kilometrin kävelymatkan päässä juna-asemalta, joten matkaan kotioveltamme kirkolle meni vain hieman yli tunti. Kirkon alakerrassa on kahvila ja pieni kauppa, jossa on tarjolla  suomalaisia elintarvikkeita sekä joitakin perinteisiä Marimekon sekä Pentikin tuotteita. Nautittiin riisipiikarat munavoilla pillimehujen sekä teekupposten kera. Ostettiin samalla myös hieman täydennystä ruokakaappiin, koska elintarvikkeet oli 30%:n tammialessa. Saatiin oltermannia, ruissipsejä, Ruthin ruisleipää ja poronkäristystä. Yläkerrassa käytiin vielä katsomassa kirkon kirjastoa, josta saa kirjoja lainaan 6-8 viikon laina-ajalla. Kirjastoissa olikin yllättävän kattava valikoima suomalaisia lasten ja aikuisten kirjoja sekä DVD elokuvia. Emme tällä kertaa kuitenkaan lainanneet mitään, koska joululomalla tuotuja kirjoja on edelleen lukematta.

Kirkko vierailun jälkeen käveltiin lyhyt matka Viva Afrika -ravintolaan, jonka mieheni oli meille katsonut valmiiksi. Ravintolassa sai sekä itä- että länsi-afrikkalaista ruokaa. Ruoka oli erinomaista ja täyttävää. Syötiin afrikkalaiseen tapaan sormin, joka oli ihan mukavaa vaihtelua välistä.

20. viikko: Koulun puoliväliarviointi

Suomessa peruskoulun arviointikulttuuri nojaa ainakin toisella kyljellään edelleen toimintatapaan, jossa yksittäisten suoritteiden perusteella määritellään se, mitä osaat, mihin sovellut, miten menestyt ja mitä seuraavaksi tulet tekemään. Uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa tätä toimintatapaa pyritään muuttamassa. Vaikka tätä muutosta kritisoidaan laajalti vanhempien keskuudessa, alan itse olla vahvasti uudistuksen puolella. Esimerkiksi viime kesänä Yle uutisoi, että kympin oppilaalle numeroista luopuminen voi olla vaikeaa. Itseni on vaikea olla esittämättä kysymystä tähän artikkeliin, onko se luopuminen todella vaikeaa oppilaille vai onko se vaikeaa vain opettajille ja vanhemmille? 

Luettuani tyttärien viime viikkoiset puoliväliarvioinnit, olen todella yllättänyt niiden erilaisuudesta. Raportit on kirjoitettu erinomaisella englannilla ja ne sisältävät kumpainenkin kuusi täyttä sivua tekstiä. Raporteissa on hyvin yksillölliset kuvaukset tyttäristäni opiskelijoina. Saan tietää, millaisia lapseni on kouluympäristössä, kuinka he osaavat toimia yhteisössä ja miten he ilmaisevat itseään. Tietysti molemmissa arvioinneissa keskitytään paljolti englannin kielen oppimiseen, jonka avulla he pystyvät seuraamaan opetusta ja ottavat reippaasti osaa keskusteluun. Huomattavaa on, että missään kohdin lapsia ei vertailla keskenään. Tästä tosin monet intialaiset äidit olivat hyvin harmissaan. Arvioinneissa mainitaan keskitytään useassa kohtaa siihen, miten lasten itseluottamus on kehittynyt syksyn aikana. Lisäksi kommentoidaan sitä, miten lapset pystyvät kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kun tätä usean sivun yksilöllisesti ja selvästi ajatuksella kirjoitettua kuvausta vertaa viime kevään arviointiin Suomen koulussa on ero todella suuri. Suomen arvion pohjalta en pystynyt juurikaan muodostamaan kuvaa siitä, millainen lapseni kouluympäristössä enkä kovin paljon edes siitä, millaisia taitoja hän on ainekohtaisten oppisisältöjen lisäksi siellä elämää varten oppinut.

Haluan kuitenkin uskoa, että "pojasta polvi paranee". Mielestäni peruskoulun kaksi tärkeintä tehtävää ovat 1) kasvattaa taitavia oppijoita niin oppiainesisältöjen kuin erilaisten yhteistyötaitojen osalta ja 2) rakentaa itsetuntemusta, eli auttaa oppilaita ymmärtämään, keitä he todella ovat. Oppilaita tulisi rohkaista heitä olemaan oma itsensä ja löytämään omat vahvuutensa. Tarvitsemme tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmisiä, jotka ovat oikeilla paikoilla toimimassa sisäisesti motivoituneina, hommaansa omistautuen.

 

19. viikonloppu: Voihan Runebergin torttu

Saimme kutsun tyttöjen luokkakavereiden luokse sunnuntailounaalle, sillä edellytyksenä, että teen meille jälkiruoat matkaan. Otimme kutsun ilolla vastaan, koska on mukava vaihtaa kuulumisia muiden expattien kanssa muutenkin kuin kouluympäristössä. Kyläpaikka sijaitsi naapurikaupungissa Bildhovenissa ja koska sää oli tänään aurinkoinen, päätimme lähteä pyörillä liikenteeseen. 13 kilometrin matka tuntui sopivalta pyörämatkalta ja todella hyvältä idealta näin kauniina aamupäivänä.

Kaikki meni ihan hyvin Utrechtin kaupungin keskustaan asti, mutta sen jälkeen pienet ongelmat alkoivat. Ensimmäisenä huomasin, että ideani viedä Runebergin torttuja tuliaiseksi osoittautui kuningasideaksi varsinkin, kun kuljettaa polkupyörän ne tarakalla. Pienikin töyssy ja kaikki tortut kääntyi lautasella väärinpäin. Hupsista, totesi mieheni! Toisena päästyämme De Bildiin, polkupyöräni etukumi pamahti rikki. No kävelimme lähimmälle pyöräliikkeelle, josko saisimme korjausapua. Mutta eihän sunnuntaina pienessä kylässä mikään erikoisliike ole auki. Jätimme pyörän siihen ja jatkoimme matkaa kahdella pyörällä, molemmat tytöt tarakalla istuen. Kolmantena huomasin tyttäreni pyörän satulan pyörivän valtoimenaan ja ruuvin olevan täysin auki. Joten poljin loppumatkan pienellä lastenpyörällä, jonka satula ei pysynyt lainkaan paikallaan. Saavuimme perille lähes tunnin myöhässä ja huomasin, että olin unohtanut tuliaiseni kotimme kirjahyllyyn.

Ei mennyt aivan putkeen tämä sunnuntai aamupäivän pyöräily, mutta loppupäivä olikin aivan toista. Saimme todella herkulliset kinkkualkupalat espanjalaisilta ja erinomaista grilliruokaa autraalialaisittain. Lopuksi nautittiin kahvia ja hieman kärsineitä, mutta maittavia suomalaisia Runebergin torttuja. Olipahan päivä!

19. viikko: Täällä on kylmä!

Maanantaina heräsin ajatukseen, että koko loppuviikoksi oli luvattu pakkasta. Jopa keskipäivällä lämpötila jäisi selvästi nollan alapuolelle. Näin suomalaisena ajattelin, että mukavaa kun tulee pikku pakkanen ja sää muuttuu kuivemmaksi. Saan tuuletettua viimein petivaatteemme ulkona ja ehkäpä joku päivä on jopa hieman valoisampi ympäristö - lumen ansioista. No eihän tämä nyt niin mennyt, kun ajattelin. Maassa, jonka kaikki talot on rakennettu ilman sen suurempia eristyksiä ja todella isoilla ikkunoilla, on kylmä ja sen liikenne menee sekaisin. 

Omassa isoikkunaisessa talossa olo on muuttunut viluisaksi ja olen kaivanut kaapeista kaikki villasukat ja -paidat esille. Silti pahin paikka on työpaikkani toimisto Amsterdamissa. Tällä viikolla olen kirjoittanut toimistolla vain 15 asteen lämpötilassa toppatakki päällä ja juonut päivittäin useita kuppeja teetä pitääkseni itseni edes jollain keinoin lämpimänä. Ensimmäisen kerran täällä asuessani kaipaan suomalaista saunaa ja kolminkertaisia vetämättömiä ikkunoita.

Entäs se liikenne? Tiistaina sitten junat päätti olla liikkumatta Utrechtin ja Amsterdamin välillä, koska Amsterdamissa ja sen ympäristössä oli yön aikana ollut hirmuinen myrsky (=pikkuinen pakkastuuli). Tämä yllättävä talvimyrsky sai koko Amsterdamin ja sen ympäristön aamupäivällä aivan sekaisin, koska näitä vetoisia taloja lämmitettiin hieman enemmän ja sähköverkko hajosi suuren energiatarpeen vuoksi. Me tietysti nukuimme täysin tietämättöminä kaikesta Utrechtissa ja pyöräilin aamulla tuttuun tapaan asemalle. Saavuttuani, ihmettelin väen paljoutta rakennuksessa ja jatkuvia kuulutuksia. Lopulta ymmärsin, että junat eivät tänä aamuna kulje lainkaan ja pakkassää saattaa aiheuttaa junien myöhästelyjä koko loppuviikon. En tietenkään suomalaisena voinut kuvitella junaliikenteessä tälläistä toimimattomuutta, sillä eihän pakkastakaan ollut pahimmillaan koko viikolla kuin -4 astetta. Junien myöhästelyt on täällä aivan arkipäiväisiä, joten niistä tietottaminen oli myös jotain uutta.

18. viikonloppu: Nuoremman tyttären syntymäpäivät luokkakavereille

Miten järjestää syntymäpäivät ulkomailla kansainväliselle lapsijoukolle? Olin jo ennen joulua ehdottanut syntymäpäivien viettoa esim. elokuvateatterissa, rautatiemuseossa tai ehkäpä sisäleikkipuistossa. Näin saisimme kutsuttua koko luokan syntymäpäiville ja meidän ei tarvitse siivota kotiamme ennen ja jälkeen syntymäpäivien. Mutta mikään vaan ei tuntunut kelpaavan. Nuorempi lapsemme halusi ehdottomasti kotisynttärit, joissa on kermakakku, ongintaa, vapaata leikkiä ja disco. Perinteiset suomalaiset synttärit ulkomailla, huh! Kuinka järjestän sellaiset ilman stressiä, jos juhlaväkenä on monesta eri maasta tulevia lapsia. Tein lopulta itselleni listan asioista, jotka on hyvä huomioida kotisyntymäpäiviä järjestäessä ulkomailla:

1. Keksi syntymäpäiville teema, jotta pääset helpommalla. Näin joulun jälkeen päätimme tyttäreni kanssa koristella kodin tähdillä ja tietysti perhosilla. Koska joka paikassa oli tähtikoristeet tarjouksessa ja perhosia meiltä löytyy ihan omasta takaa. Näin saadaan kutsutkortit, herkut kouluun ja koristelut yhteensopiviksi pienellä vaivalla. (Näin ainakin itse ajattelin viime viikonloppuna...)

2. Valmistautuminen täytyy aloittaa ajoissa. Et varmasti löydä kaikkea haluamaasi yhdestä kaupasta. Joudut käymään monissa eri kaupoissa jopa useaan kertaan, jotta saat kaikki haluamasi tavarat. Löysin lopulta sopivat kertakäyttöastiat, discoverhot, ilmapallot ja valotikut - kaikki eri kaupoista. Kaupoissa kiertämiseen menee aikaa ja pitää huomioida, että kaupat ei täällä ole auki arkipäivinä kuin kuuteen asti. Työssäkäyvän on siis toimittava todella pienessä aikaikkunassa etsiessä tarvikkeita.

3. Laita kutsut ajoissa sähköpostitse suoraan vanhemmille. Itse tosin tein virheen, että laitoin lapseni jakamaan kutsut toisille lapsille. Jotkut kutsut eivät saavuttaneet vanhempia ja perjantaihin mennessä oli vasta kaksi ilmoittautunutta. Olisin päässyt paljon helpommalla, jos olisin kutsunut vain sähköpostin välityksellä koko luokan. Nyt perjantaiaamuna lähettelin muistutusviestiä vanhemmille perään ja lisäsin kutsun koskemaan luokan poikiakin. 

4. Tarjottavat kannattaa miettiä tarkkaan. Olin tehnyt tarjottavaksi marjatäytekakun ja coctailtikkuvihanneksia. Nämä meidän suomalaisten marja- ja vihannesherkut ei ole kaikkien kansallisuuksien herkkuja. Onneksi kuitenkin olin ostanut popcornia, limsaa ja karkkia. Näitä tarjottiin lopulta ja vanhemmat saivat nauttia kakun ja vihannekset keskenään.   

5. Discomusiikiksi ei käy Antti Tuisku, Sanni tai Robin, koska kuka ulkomaalainen näitä tuntee. Kuunneltuamme koko perjantai-illan discohittejä lasten kanssa Youtubesta, päädyimme muutamiin varmoihin kansainvälisiin kappaleisiin: PIKOTARO - PPAP, HAPPY, The Gummy Bear Song, CAN'T STOP THE FEELING!, Uptown Funk ft. Bruno Mars. Vaihtoehtoja olisi kyllä ollut vaikka millä mitalla, mutta jonkilaista sensuuria on hyvä pitää mielessä. Suuri osa lapsista ymmärtää puhuttua englantia paremmin kuin minä itse, joten laulujen sanoja on hyvä kuunnella tarkasti etukäteen. Ehkäpä Sexy and I know it ei ole lastenmusiikkia, kun kuuntelen laulun sanoja.

6. Synttäreille on hyvä lisätä jotain pientä suomalaista. Onginta tuntuu olevan vain suomalainen syntymäpäiväleikki, ja se saa aina paljon ihastuneita huudahduksia osakseen. Palkinnoksi pusseihin olimme ostaneet karkkikorut Suomi-lomallamme. Näitäkään ei tuntuneet muualta tulevat lapset tietävän. Avaa lahjat yhdessä vieraiden kanssa. Tapa tuntui olevan outo. Tyttäremme halusi kuitenkin kiittää kaikkia paikalla olevia saamistaan lahjoista ja ihastelimmekin niitä yhdessä koko porukalla. Lopuksi on hyvä varata aikaa myös vapaaseen leikkiin. Sillä Friends Lego -kaupunkimme tuntui olevan myös hyvin pohjoismaalainen juttu. Kaikki vieraat olivat hyvin ihastuneita lastemme rakentamaan pieneen hollantilaiskaupunkiin ja sen kyljessä olevaan huvipuistoon. 

Lopulta synttärit onnistuivat hyvin ja kaikki tuntuivat viihtyvän. Kiitos kaikille synttäreitä yhdessä juhlineille niin Suomessa kuin Hollannissakin!

17. viikko: Mahatautia tyttöjen kesken

Voihan mahatauti! Suunnitelmani tälle viikolla oli aivan muuta, koska mieheni matkasi Suomeen töittensä puolesta. Nyt se on mennyt vessojen siivoukseen, lattioiden luuttuamiseen, pyykinpesuun ja sairastumiseen. Tarkoitukseni oli järjestää muutaman leikkitreffit tyttärille, ostaa joululahjat Suomeen, nauttia pipareiden leipomisesta ja katsella rauhassa jouluelokuvia. Nyt olen sitten perunut molemmat leikkitreffit, tuijotellut muoviankkoja kylpyhuoneessa, jättänyt joululahjat vielä kauppoihin, siirtänyt pipareiden leipomista viikonlopulle, huudellut sängyn pohjalta ohjeita lounaseväiden tekemiseen ja yrittänyt levätä niin paljon kuin mahdollista. Jouluelokuvia olen katsonut.

18. viikko: Paluu Utrechtiin

Uusi vuosi ja uudet kuviot... joskin osaksi vanhat. Paluu Hollantiin Suomen loman/työmatkan jälkeen oli pienoinen shokki. Kotini seinät olivat taas kirjavat, sohvat kuluneet ja Ikean kalusteita kaikkialla. Ulkonakaan ei ollut kaunis pakkassää vaan tuulista vesisadetta luvattuna koko viikoksi. Olimme viettäneet ihanan loman sekä sukulaisten että ystävien kanssa omassa kodissamme, joten paluu arkeen ei ollut helppo. Toisaalta mukavia hetkiä ja muistoja tuli taas kourallinen matkaan ja näitä on hyvä muistella pitkin kevättä. 

Viimeisinä Suomi-päivinä paikkailin tavaroita kasaa ja punnitsin huolissani laukkuja vaa'alla. Iso laukkumme oli täynnä kaurapuuroa ja pikkulaukut lastenkirjoja. Luotin kuitenkin siihen, että pienellä kentällä pikkulaukkuja ei punnita ja iso laukku saa mennä sellaisenaan ruumaan. Onneksi sain laukut sujuvasti koneeseen ja huokaisin helpotuksesta, kaurapuuroa riittää ainakin helmikuuhun asti ja uusia kirjoja saimme tänne luettavaksi ison kasan. 

Tällä viikolla töihin paluu sujui kuitenkin varsin mutkattomasti ja täällä oli oikein mukava vastaanotto kollegoilta. Aivan kuin olisin kauemminkin ollut poissa. Ihana huomata, että on jo osa yhteisöä ja saa työkavereilta tuliaisia heidän joululomiltaan. Jatkamme siitä mihin joulukuussa jäimme. Tytöillä tosin koulussa alkaa uudet jaksot, joissa tutustutaan tavaroiden/elintarvikkeiden alkuperään sekä maapallon riittämättömiin luonnonvaroihin.

Keväällä on tiedossa myös useampi ulkomaanmatka, joita odotamme jo innolla. Sukulaiset tulee tänne vierailulle ja osa meistä käy Suomessakin. Tietysti pääsemme nauttimaan aikaisesta keväästä ja tulppaaneista Hollannissa. Ulkomaan matkoilla käymme äidin työmatkan ohessa tutustumassa Berliiniin, Lontoon läheellä on mukava käydä tervehtimässä sukulaisia ja musikaalissa, Barceloonassa vietämme vappua sukulaisten kera, Pariisissa on käytävä katsomassa Eiffeltorni ja Mona Lisa -taulu. Kaikki paikat kun on nyt niin läheellä ja helpommin saavutettavissa kuin Suomesta käsin. On siis jotain, mitä odottaa, mutta nyt keskitytään viikonloppuna nuoremman tyttären syntymäpäiviä juhlintaan.