17. viikonloppu: Koko syksyn yhteenveto

Koska ensi viikolla meidän perhe suuntaa kohti Suomea ja ansaittua joululomaa, pidän myös blogin kirjoittamisesta parin viikon tauon. Mutta ennen jouluntoivotuksia on hyvä tehdä puoliväliraportti. Pohtia muuttomme järkevyyttä ja niitä tunnetiloja, joita olemme syksyn aikana perheessämme käyneet läpi.

Sanotaan, että parisuhteen aloittaminen ja ulkomaille muutto ovat prosesseina hieman samankaltaisia. Itselläni on tosin tuoretta kokemusta ainoastaan jälkimmäisestä.

Ensin on ihastumisvaihe: Muuttaessa ulkomaille on kiehtovaa oppia tuntemaan uutta kulttuuria, nähdä uusia maisemia ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaikki uusi tuntuu mielenkiintoiselta ja erilaiset tavat kiehtovat. Nythän yllä mainittua kuherruskuukautta ei ole enää jäljellä, joten kaikki johon aluksi ihastui on vain muisto valokuvakirjassa. Hollanti tuntui aluksi hienolta maalta, mahtavia hiekkarantoja, kauniita kaupunkeja kanaaleineen, ystävällisiä ihmisiä, ihania kahviloita, pieniä putiikkeja vanhassa kaupungissa, halpaa viiniä ja hyvää ruokaa. Vau, mikä maa!

Olen elänyt koko pitkän syksy kyseenalaistamisvaihetta: Hetken päästä uudet tavat eivät ole pelkästään kiehtovia, vaan osa niistä alkaa jopa ärsyttämään. Ympäröivään kauneuteen turtuu, eikä kukkia enää edes huomaa - ne kuihtuvat syksyn tullessa. Ruokaan kyllästyy ja se alkaa tuntua joka paikassa samalaiselta mössöltä. Kaikki kaupungit vaikuttavat toistensa kopioilta - taas kanaaleja ja liikaa pyöräilijöitä. Alkaa kaivata ruisleipää ja Valion laktoositonta maitoa. Mäkisistä maisemista puhumattakaan. Entä missä on lumi ja sen tuoma valoisuus?

Vähitelleen siirrytään sopeutumisvaiheeseen: Viime viikkoina olen huomannut, että ihmiset ovat täälläkin aika samanlaisia. Tärkeät kysymykset ovat samoja. Meidän kaikkien tarpeet ja unelmat ovat samankaltaisia. Tajuaa, että kyllä sitä voi elää hieman eri tavallakin arkea – eikä se välttämättä ole sen huonompi tapa elää. Pyöräily on hyvää arkiliikuntaa. Leipomosta saa aina tuoreet sämpylät. Olen löytänyt tämän seudun parhaat tikkuperunat ja lähimmän juustokaupan. Huomaa, että yhtä lailla Suomessa on ärsyttäviä asioita, mutta niihin on vain ajan mittaa sopeutunut. Loskakelit, törpöt autoilijat, automarketit, itsepalvelu. Hollannissa on sopeuduttava hieman toisenlaisiin ärsyttävyyksiin, mutta kokonaismäärä Suomeen verrattuna lienee aika vakio.

No, ulkomaille muutossa on tietenkin myös yksi näkökulma. Vanhan kodin, naapuruston sekä ystävien ikävöinti. Onneksi se osuu ainakin osittain alkuvaiheeseen, jolloin elimme vielä kuherruskuukautta Hollannin kanssa. Ennen kyseenalaistamisvaiheetta olen ehtinyt tutustua joihinkin ihmisiin Hollannissa, ja sillä tavoin helpottanut tätä arkea. Näin syksyn pimeänä iltana joulun lähestyessä, voin todeta että aktiivisuuteni on kantanut hedelmää. Olen rakentanut itselleni uuden ihmissuhdeverkoston, josta löytyy tukea tarpeen mukaan. Jos ei muuta, niin ainakin aamukahvi-, leikki- ja lounasseuraa. Niin ja tietenkin olen etsinyt lähipiiriini myös muita suomalaisia, joiden kanssa voi päivitellä Hollannin kuulumisia. On ihana löytää ympäriltä tukiverkostoja, jotka auttaa monissa käytännön asioissa. 

Lopuksi voin todeta, että vaikka ulkomaanreissumme (ja jatkuva muuttaminen) on aika rankkaa, on se myös tosi antoisa. Nyt kuitenkin pieni tauko tekee hyvää. Hyvää joulua lukijat ja jatketaan ensi vuonna 2017 ihmettelyä - toivottavasti saadaan tulppaanitkin avautumaan.

16. viikonloppu: kyläilyä ja joulumarkkinat

Loppuviikko on mennyt ihanien ihmisten parissa. Torstaista lauantaihin pääsimme nauttimaan suomalaisen ystäväperheen seurasta, jotka kotimatkallaan pistäytyivät meille muutamaksi yöksi. Molemmat tyttäret nautti aivan suunnattomasti ystäviensä vierailusta. Pienien alkukankeuksien jälkeen leikit jatkuivat aivan samanlaisena, mihin ne viime kesänä jäivät. Olihan se meille vanhemmillekin oli virkistävää kuulla kotikulmien tapahtumista ja syksyn kulusta. Jatkoimme viikonlopun viettoa kyläilyllä, kun sunnuntai-iltana kävimme toisen Utrechtissa asuvan suomalaisperheen luona syömässä joulupuurot. Oli kyllä todella virkistävää käydä vaihtamassa kuulumisia kaupungista ja huomata, miten kahden lapsiperheen arki samassa kaupungissa voikin olla hyvin erilaista.

Kaiken tämän kyläilyn välissä kävimme taas pienillä joulumarkkinoilla läheisessä Park Oog in Al -puistossa. Mieheni jäi kotiin päiväunille, kun me tytöt lähdimme näille kodikkaille joulumarkkinoille. Nautittiin tyttöjen kanssa hollantilaiset pannukakut ja kuunneltiin kolmen naisen acapella laulantaa pienessä vesisateessa. Se ei tunnelmaa haitannut ja löysin markkinoilta itsellenikin pienen joululahjan - kirjanmerkin. Nyt vaan tarvitsen muutaman uuden kirjan joululahjaksi, jotta pääsen hyödyntämään tätä söpöä kirjanmerkkiäni.

16. viikko: Suomen itsenäisyyspäivä maailmalla

Miten juhlia itsenäisyyspäivää maailmalla? Miten kertoa koulukavereille, mikä päivä tänään on? Oliko se birthday vai independent day? Äiti, tiesitkö, että espanjalaisilla on karnevaalit niiden heidän omana juhlapäivänään? Katsotaanko me taas niitä kättelyitä tietokoneruudulta?

Niin, miten sitä itsenäisyyttä oikein juhlitaan maailmalla - suomalaisena. Siinäpä kysymys, johon on todella vaikea vastata. Jokaisessa kultturissa on omat tapansa juhlia kansallispäiviä ja se kuinka nämä oman kulttuurin juhlapäivät siirretään vieraaseen maahan on vaikeaa, varsinkin näillä lyhyillä ulkomaankomennuksilla. Olemme perheenä juhlineet itsenäisyyspäivää jo Kiinassa sekä Yhdysvalloissa omalla tavallamme, nyt on Hollannin vuoro. Mutta kuinka juhlia, jos Hollannissa omilla lapsilla on aivan normaali koulupäivä ja meillä vanhemmilla työpäivä. Tätä normaalia arkea eläessä suomalaisuus ja omat sukujuureni jäävät luonnollisestikin taustalle. Niistä saattaa muistuttaa jauhokaapissa nököttävä puoliksi käytetty ruisjauhopussi tai lasten mummon itse neulomat villasukat. Näin itsenäisyyspäivänä minun suvussani on ollut tapana muistaa poisnukkuneita käymällä heidän haudoilla ja sytyttää illalla kynttilät jokaiselle talomme ikkunalle. Mutta kuinka toteutan nämä oman kulttuurin tapani,  jos asun yli 2000 kilometrin päässä kotiseudultani ja naapurustossani asuu ainoastaan hollantilaisia perheitä, jotka tuskin ymmärtävät kynttilöiden merkitystä ikkunalaudoillani.

Kuinka me sitten lopulta päätimme tänään juhlia? Olen edellisenä päivänä varmistanut molempien tyttärieni luokkien opettajilta, että tänään he saavat tuoda kouluun Pandan Suomi -suklaata luokkakavereilleen ja kertoa suomalaisuudesta sekä meidän maamme syntymäpäivistä. Tämän pienen valmistelun vuoksi, saan sähköpostiini ihanan tervehdyksen kesken työpäivän tyttäreni opettajalta: "She told me about the special day and we all said happy birthday to Finland!" Tänään katson myös perheeni kanssa netin kautta Itsenäisyypäivän vastaanottoa Amsterdamissa, Piece of Finland - kahvilassa yhdessä muiden ulkosuomalaisten kanssa. Ostan perheelleni glögit, lapsilleni karjalanpiirakat ja vanhemmille tumman leivän lohiviipaleella. Koska edessä on vielä yli tunnin matka Utrechtiin junalla ja polkupyörällä, käymme paikalla nopeasti vain pyörähtämässä. Olemme kansana jo saavuttaneet reippaan iän itsenäisinä, 99 vuotta, joten ehkäpä meille riittää hieman pienempikin juhliminen.

Todettakoon nyt lopuksi vielä, että ei Suomessa kaikki asiat ole hyvin, jos seuraa viime vuosien valtamedian uutisointia näin ulkopuolelta. Kuitenkin siellä on monta asiaa hyvin, joista voin ylpeänä kertoa maailmalla. Asiota, joista olen erityisen ylpeä, on se kaikkialla ympäröivä rauha ja hiljaisuus. Lisäksi Suomen upea luonto jokamiehenoikeuksineen, Valion laktoosittomat tuotteet, 100%:set Xylitol -pastillit, ilmainen peruskoulutus kouluruokineen, sauna sekä tietysti omat sukulaiseni ja ystäväni.

15. viikonloppu: Saksan joulumarkkinoille

Heräsimme lauantaina normaalia aikaisemmin. Edes aurinko ei ollut vielä noussut, kun jo otimme polkupyörät ja lähdimme matkaan kohti Saksaa. Suuntasimme kohti Düsseldorfia tapaamaan tuttavia ja ihmettelemään monia joulumarkkinoita. Koska matkaa Saksan länsiosan suuriin kaupunkeihin on vain muutama tunti, oli jollain muillakin hollantilaisilla aivan sama ajatus kuin meillä. Juna oli aivan viimeistä penkkiä myöten täynnä. Saimme tytöille järjestettyä istumapaikat, mutta itse jouduimme seisomaan parin tunnin junamatkan. Suomen junissa on mielestäni kyllä mukavampi matkustaa lasten kanssa. Tyhjille paikoille pääsee pyytämättä istumaan ja matkalaukkua ei säilytetä penkillä vaan sille varatulla paikalla eli esim. hattuhyllyllä. Kaiken lisäksi varsinkin vanhemmat ihmiset tuhahtelivat, jos paikkaa pyysi vapaaksi matkatavaroista. Juniin saa ostettua kyllä paikkalipun, mutta tällä kertaa jätimme ne ostamatta. Ensi kerralla pitää harkita paikkalipun ostamista. Pääsimme kuitenkin perille ja vastassa meitä oli tuttava tila-auton ja kahden lapsen kanssa. 

Suuntasimme tuttavaperheen kanssa pienille ja kotoisille naapuruston joulumarkkinoille, jossa saimme nautittua ensimmäiset hehkuviinit, makkarat ja tikkuperunat. Lisäksi tytöt pääsivät karuselliin. Lopulta tytöt taisivat pyöriä karusellissa kahdeksaan kertaan vanhempien nauttiessa aurinkoisesta säästä hehkuviinikupit käsissään. Tämän karusellipyörimisen jälkeen kävimme vielä tuttavien luona päiväkahvilla ja tytöt leikkimässä lasten leluilla. Tytöt oli kyllä mielissään, kun näkivät muita suomalaislapsia maailmalla ja pääsivät kyläilemään.

Alkuillasta lähdimme kohti hotellia, jossa jätimme vain tavaramme ennen kuin suuntasimme kohti isompia markkinoita ja kaupungin keskustaa. Ajatus ei ollut järin uniikki, sillä tuntui, että samoilla markkinoilla olivat kaikki turistit ja paikalliset. Ihmisiä oli todella paljon liikenteessä ja varsinkin hehkuviinitiskien liepeillä ihmiset tungeksivat kuin kiinalaisessa metrossa konsanaan. Löysimme pretzelit ja ohutpohjaiset hapankermapizzat. Kävimme myös suklaakaupassa ostamassa jouluksi pieniä herkkuja. Tietysti nautimme raatihuonetorilla hehkuviinit kirpakassa pakkassäässä. Jonnekin oli päästävä lämmittelemään, joten päätimme vielä käydä maailmanpyörässä ilta-ajelulla. Näkyvyys oli tosin melko olematon sankan sumun vuoksi. Saimme nauttia kyydistä jopa neljän kierroksen ajan. Kahdeksan jälkeen lähdimme viimein kohti hotellia, jotta jaksamme aamulla herätä aikaisin ja löydämme ehkäpä hieman hiljaisemmat keskustan markkinat. Näillä markkinoilla oli kuitenkin jouluinen tunnelma joskin hieman kaaosmainen.

Ajatuksemme osui oikeaan ja sunnuntaiaamuna markkinoilla ei ollut ihmeemmin ruuhkaa. Pääsimme paremmin myyntipisteille ihastelemaan piparkakkumuotteja ja joulukoristeita. Hetken kierreltyämme totesimme kuitenkin samojen myyntituotteiden toistuvan, vaikka kojut itsessään olivatkin ulkopuolelta hyvin erilaisia. Olimme kuitenkin päättäneet tutustua kunnolla tähän joulutorien tarjontaan, joten keskipäivällä suunnattiin kohti suomalaista joulutoria laitakaupungille. Täällä pääsimme nauttimaan glögiä ja loimulohisämpylöitä, tosin myytävänä olevat tuotteet olisi voinut olla muutakin kuin porontaljoja ja perinteisiä suomalaisia joulukoristeita. Itse ostettiin muutama karkkirasia ja lähdettiin junalla kohti Kölniä ja uusia joulumarkkinoita. Tottahan toki piti vertailun vuoksi kokea myös viereisen kaupungin joulumarkkinat.

Kölnin tuomiokirkon vieressä olevilla markkinoilla oli taas ihmisiä, tunnelma ei ollut aivan samanlainen kuin Düsseldorfissa. Myyntikojut oli samalla kaavalla tehtyjä, mutta tuotteet hyvinkin erilaisia. Toisaalta kaupungin kuuluisa tuomiokirkko tarjosi todella jylhän taustan jouluostosten teolle ja herkkukojujen haistelulle. Silti nämä markkinat tuntuivat hieman hengettömältä ja yllätyksettömältä.

Viideltä lähdettiin jo kohti juna-asemaa ja Utrechtia. Viikonlopun saldona oli ainakin viidet eri joulumarkkinat, herkullisia ruokia, paljon ihmisiä sekä upeita nähtävyyksiä.

15. viikko: Alankomaiden koulujärjestelmän alkeet

Alankomaiden koulujärjestelmä poikkeaa huomattavasti suomalaisesta. Olen ottanut aiheesta selvää sekä kirjallisia lähteitä lukemalla että paikallista koulujärjestelmää tuntevien ihmisten kanssa keskustelemalla. Ymmärrykseni tästä monimutkaisesta systeemistä on kuitenkin vielä melko vajavainen. Niinpä en voi taata selvityksen täydellistä paikkansapitävyyttä. En myöskään pyri tässä kirjoituksessa arvioimaan paikallisen koulujärjestelmä hyvyyttä tai huonoutta.

 

Koulupolun valinta jo 12-vuotiaana

Siinä, missä suomalaiskouluissa lähes koko ikäluokka seuraa samaa peruskoulun opetussuunnitelmaa noin 16-vuotiaaksi saakka, Alankomaissa oppilaat jaotellaan jo noin 12 vuoden iässä erilaisille koulupoluille. Jaottelu ei ole kaikkien kohdalla lopullinen mutta se määrittää silti voimakkaasti, millaisiin opintoihin ja ammattiin lapsi myöhemmin ohjautuu. Valittavana on neljä koulutusohjelmaa, joiden lyhenteet kaikkein akateemisesti suuntautuneimmasta käytännönläheisimpään ovat VWO, HAVO, VMBO ja Praktijkondervijs. VMBO on eräänlainen ammatilliseen koulutukseen valmistava yläkoulu ja se jakautuu opintojen teoreettisuuden mukaan vielä neljään eri tyyppiseen linjaan. Joissain kouluissa on tarjolla useampi koulutusohjelma kuten yliopisto-opintoihin valmistava VWO ja ammattikorkeakouluopintoihin valmistava HAVO.

12-vuotiaat lapset ja heidän vanhempansa saavat periaatteessa valita mieleisensä koulutusohjelman. Koulut pyrkivät kuitenkin alakoulun loppukokeen ja opettajien arvioiden pohjalta ohjaamaan oppilaita heidän oletettuja taipumuksiaan vastaavaan ohjelmaan. Koulutusohjelmaa on myöhemmin mahdollisuus vaihtaa mutta en tiedä, kuinka yleistä vaihtaminen käytännössä on. Kuten arvata saattaa lapsen perhetaustalla on yhteys koulutusohjelman valintaan. Varakkaiden ja korkeasti kouluttautuneiden vanhempien lapset valitsevat muita todennäköisemmin akateemisesti suuntautuneen VWO- tai HAVO-ohjelman.

 

VWO ja HAVO

Yhteensä 6 vuotta kestävästä VWO-ohjelmasta valmistuneet, tuolloin noin 18-vuotiaat opiskelijat hakeutuvat joko yliopistoon (WO) tai ammattikorkeakouluun (HBO). 5 vuotta kestävästä HAVO-ohjelmasta voi hakeutua suoraan ammattikorkeakouluun mutta vuoden lisäopinnot suorittamalla myös yliopistoon pyrkiminen on mahdollista. Korkeakouluopiskelijoista noin 1/3 opiskelee yliopistoissa ja 2/3 ammattikorkeakouluissa.

 

VMBO ja MBO

Ammatilliseen koulutukseen valmistava yläkoulu eli VMBO-ohjelma kestää neljä vuotta ja valmistuessaan opiskelijat ovat noin 16-vuotiaita. VMBO neljältä eri linjalta hakeudutaan yleensä MBO-ohjelmaan eli varsinaiseen ammatilliseen koulutukseen. Myös MBO jakautuu opintojen teoreettisuuden mukaan neljään eri linjaan perusopintojen päälle mahdollisesti suoritettavaan vuoden mittaiseen erikoistutkintoon. MBO-ohjelmasta opiskelijat voivat siirtyä työelämään tai jatko-opintoihin esimerkiksi 2-vuotista opistotutkintoa suorittamaan.

 

Erityisopetus

Alankomaissa osa erityisen tuen tarpeessa olevista oppilaista opiskelee inklusiivisen opetuksen hengen mukaisesti tavallisissa kouluissa. Maassa toimii myös laaja erityiskouluihin pohjautuvat erityisopetusjärjestelmä. Erityiskoulut ovat vielä jakautuneet eri tyyppeihin sen mukaan, millainen vamma tai muu erityisen tuen tarve niiden oppilailla on.

Koulujen taustaorganisaatiot

Suurin osa Alankomaiden kouluista on julkisesti rahoitettuja mutta kouluja ylläpitävien taustaorganisaatioiden kirjo on laaja. Alakouluikäisistä (4 - 12 vuotta) lapsista noin yksi kolmasosa opiskelee julkisissa kouluissa, jotka ovat yleensä paikallishallinon ylläpitämiä. Noin kaksi kolmasosaa alakoululaisista käy säätiöiden ylläpitämää ns. tunnustuksellista koulua. Useimmat tunnustuksellisista kouluista ovat joko katolisia tai protestanttisia mutta joukossa on myös juutalaisia, islamilaisia, hindulaisia, humanistisia sekä Steiner-filosofiaan pohjautuvia kouluja. Joidenkin julkisten tai säätiöiden ylläpitämien koulujen opetus pohjautuu tiettyyn pedagiseen suuntaukseen kuten Freinet- tai Monterssori-pedagogiikkaan. Pieni osuus kouluista on yksityisellä rahalla pyöritettäviä yksityiskouluja.

Varsinkin isoimmissa kaupungeissa valistuneet vanhemmat käyttävät ilmeisesti paljon aikaa ja vaivaa lastensa kouluvalintaan jo alakouluvaiheessa. Suosituilla kouluilla saattaa puolestaan olla omia oppilaiden valintaan liittyviä käytänteitä. Esimerkiksi eräs vierailemani suosittu amsterdamilainen koulu, johon on pyrkijöitä ympäri kaupunkia, on päättänyt ottaa oppilaiksi ensisijaisesti koulun lähellä asuvia lapsia.

Monimutkainen ja jaotteleva järjestelmä

Jos tämän hetkisen ymmärrykseni pohjalta pitää kahdella sanalla kuvailla Alankomaiden koulujärjestelmää ensimmäisenä mieleen tulevat monimutkainen ja jaotteleva. Monimutkaisuuden vaikutelman syntyy mm. siitä, että jokaisella alaluokkien jälkeisellä koulutusasteella on useita erityyppisiä opinto-ohjelmia ja kouluja ylläpitävät taustaorganisaatiot ovat hyvin moninaisia.

Jaotteleva tulee puolestaan siitä, että Alankomaiden koulujärjestelmän tavoitteena tuntuu olevan lasten jaottelu eri opinto-ohjelmiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jaottelun mahdollistaa on maan  tiheä asutus. Kohtuullisen kulkumatkan päässä on yleensä tarjolla kaikkien eri opinto-ohjelmien kouluja.

Alankomaiden koulutusjärjestelmä niin kuin minä sen tällä hetkellä käsitän (pohjakuvan lähde: https://www.s-bb.nl/en/education/dutch-educational-system)

Lähteitä

• https://www.european-agency.org/sites/default/files/Inclusive_Education_Netherlands.pdf
• https://en.wikipedia.org/wiki/Education_in_the_Netherlands
• https://www.cbs.nl/NR/rdonlyres/4CE6F00B-870D-412C-B2D7-FC69C2C22A88/0/2014statisticalyearbookofthenetherlands.pdf
• https://www.s-bb.nl/en/education/dutch-educational-system
• http://www.expatica.com/nl/education/Education-in-the-Netherlands_100816.html