Koska ensi viikolla meidän perhe suuntaa kohti Suomea ja ansaittua joululomaa, pidän myös blogin kirjoittamisesta parin viikon tauon. Mutta ennen jouluntoivotuksia on hyvä tehdä puoliväliraportti. Pohtia muuttomme järkevyyttä ja niitä tunnetiloja, joita olemme syksyn aikana perheessämme käyneet läpi.
Sanotaan, että parisuhteen aloittaminen ja ulkomaille muutto ovat prosesseina hieman samankaltaisia. Itselläni on tosin tuoretta kokemusta ainoastaan jälkimmäisestä.
Ensin on ihastumisvaihe: Muuttaessa ulkomaille on kiehtovaa oppia tuntemaan uutta
kulttuuria, nähdä uusia maisemia ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaikki uusi
tuntuu mielenkiintoiselta ja erilaiset tavat kiehtovat. Nythän yllä mainittua kuherruskuukautta ei ole enää jäljellä, joten kaikki johon aluksi ihastui on vain muisto valokuvakirjassa.
Hollanti tuntui aluksi hienolta maalta, mahtavia hiekkarantoja,
kauniita kaupunkeja kanaaleineen, ystävällisiä ihmisiä, ihania kahviloita, pieniä putiikkeja vanhassa kaupungissa, halpaa viiniä ja hyvää
ruokaa. Vau, mikä maa!
Olen elänyt koko pitkän syksy kyseenalaistamisvaihetta: Hetken päästä uudet tavat eivät ole pelkästään
kiehtovia, vaan osa niistä alkaa jopa ärsyttämään. Ympäröivään
kauneuteen turtuu, eikä kukkia enää edes huomaa - ne kuihtuvat syksyn tullessa. Ruokaan kyllästyy ja se alkaa tuntua joka paikassa samalaiselta mössöltä. Kaikki kaupungit vaikuttavat toistensa kopioilta - taas kanaaleja ja liikaa pyöräilijöitä. Alkaa kaivata ruisleipää ja Valion laktoositonta maitoa. Mäkisistä maisemista puhumattakaan. Entä missä on lumi ja sen tuoma valoisuus?
Vähitelleen siirrytään sopeutumisvaiheeseen: Viime viikkoina olen huomannut, että ihmiset ovat täälläkin aika
samanlaisia. Tärkeät kysymykset ovat samoja. Meidän kaikkien tarpeet ja unelmat
ovat samankaltaisia. Tajuaa, että kyllä sitä voi elää hieman eri tavallakin
arkea – eikä se välttämättä ole sen huonompi tapa elää. Pyöräily on hyvää arkiliikuntaa. Leipomosta saa aina tuoreet sämpylät. Olen löytänyt tämän seudun parhaat tikkuperunat ja lähimmän juustokaupan. Huomaa, että yhtä lailla
Suomessa on ärsyttäviä asioita, mutta niihin on vain ajan mittaa
sopeutunut. Loskakelit, törpöt autoilijat, automarketit, itsepalvelu. Hollannissa on sopeuduttava hieman toisenlaisiin
ärsyttävyyksiin, mutta kokonaismäärä Suomeen verrattuna lienee aika vakio.
No, ulkomaille muutossa on tietenkin myös yksi näkökulma. Vanhan
kodin, naapuruston sekä ystävien ikävöinti. Onneksi se osuu ainakin osittain
alkuvaiheeseen, jolloin elimme vielä kuherruskuukautta Hollannin kanssa. Ennen kyseenalaistamisvaiheetta olen ehtinyt tutustua
joihinkin ihmisiin Hollannissa, ja sillä tavoin helpottanut tätä arkea. Näin syksyn pimeänä iltana joulun lähestyessä, voin todeta että aktiivisuuteni on kantanut hedelmää. Olen rakentanut itselleni uuden ihmissuhdeverkoston, josta löytyy tukea
tarpeen mukaan. Jos ei muuta, niin ainakin aamukahvi-, leikki- ja lounasseuraa. Niin ja tietenkin olen etsinyt lähipiiriini myös muita suomalaisia, joiden
kanssa voi päivitellä Hollannin kuulumisia. On ihana löytää ympäriltä tukiverkostoja, jotka auttaa monissa käytännön asioissa.
Lopuksi voin todeta, että vaikka ulkomaanreissumme (ja jatkuva muuttaminen) on aika rankkaa, on se myös tosi antoisa. Nyt kuitenkin pieni tauko tekee hyvää. Hyvää joulua lukijat ja jatketaan ensi vuonna 2017 ihmettelyä - toivottavasti saadaan tulppaanitkin avautumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti