29. viikko: Yleellisesti elokuvissa: Beauty & the Beast

Moni ulkosuomalainen on tottunut ostamaan teatterin aulasta oluttuopin tai viinilasin ja tallustelemaan sen kanssa saliin. Suomessa ilmiö on aivan  uusi, sillä vasta kourallinen elokuvateattereita hankkii lisätuloja myymällä elokuvaesityksen yhteydessä muutakin kuin popcornia ja karkkia. Utrechtissa meitä lähinnä olevassa teatterissa on sekä kahvila että ravintola. Tarjoilut on todella erinomaiset, joten elokuvissa käynti on ihanan yleellinen nautinto. Lisäksi aikuisten leffoissa on nämä kummalliset 30 minuutin tauot eli väliajat. Alkuun hieman ihmettelin tätä väliaikatapaa, mutta näin jälkeenpäin mietittynä sehän todella toimii. Lapset pääsevät välissä vessaan ja teatteri saa lisätuloja, kun voi myydä vielä lisää syömistä sekä juomista asiakkailleen. Lisäksi tulee juteltu elokuvasta jopa aivan tuntemattoman vierustoverin kanssa. Mutta itse elokuvaaa, kävimme keskiviikkona tyttöjen kesken katsomassa Disneyn uuden elokuvan - Beauty & the Beast.

Olen suhtautunut odottavasti Disneyn viime vuosien trendiin kuvata uusia, live action -versioita vanhoista piirretyistä. Tuhkimon tarina muutama vuosi sitten oli aivan ihana. Kaunotar ja Hirviön kohdalla ennakkotiedot lupailivat hyvää. Trailerit ja biisiklipit enteilivät loistavuutta. Upea Emma Watson vaikutti aivan täydelliseltä Belleltä. Näillä eväillä elokuviin meno jännitti meitä kaikkia. Mahdollisuus pettymykseen leijui ilmassa. 

Mutta ei, emme pettyneet. Elokuva oli tehty hienosti alkuperäistä kunnioittaen ja silti uutta löytäen. Kohtaukset, vuorosanat ja hahmot olivat yllättävän yhteneviä alkuperäisklassikon kanssa, jonka olimme vertailun vuoksi katsoneet viikonloppuna kotona. Mukana oli toki uusiakin kohtauksia ja kappaleita. Alkuperäisestä on paha parantaa, mutta elokuvassa kuultavat uudetkin biisit olivat loistavia. Elokuvan jo animaatiossakin nerokkaat huippukohtaukset, kuten Be My Guest -musiikkiosuus, nousivat uudessa versiossa vielä huimemmalle tasolle. Elokuvan parissa muistin sen kihelmöivän innostuksen ja jännityksen, mitä useasti koin Disneyn parissa aivan pienenä lapsena. En uskonut tunteen voivan enää koskaan palata, mutta niin vain kävi.

Kaunotar ja Hirviö on pitkästä aikaa täysin tyylipuhdas Disney-elokuva: sen parissa unohtaa ajan ja paikan. Sitä katsoessa nauttii joka hetkestä eikä haluaisi elokuvan loppuvan koskaan. Se itkettää ja naurattaa ja on kokonaisvaltaisen ihana olematta kuitenkaan lässy. Aivan ihana prinsessasatu!

28. viikonloppu: Utrechtin kangasmarkkinat

Viikonlopun sää oli poikkeuksellisen aurinkoinen, joten suuntasimme perheen kesken ulos. Mieheni ja toisen tyttären lähdettyä pyöräilemään , suuntasimme nuoremman tyttären kanssa kaupungin keskustaan.

Itselleni oli hyvin yllättävää, ettei Utrechtissa ei ole lainkaan kangaskauppoja, vaikka keskustassa on paljon muita pieniä putiikkeja ja kauppoja. Syynä on se, että kaikki ompeluharrastajat kokoontuvat lauantaisin vanhaan kaupunkiin Breedstraatille kangasmarkkinoille. Kangasmarkkinat on Hollannin suurimmat. Markkinoille kokoontuu joka lauantai noin klo 8.00 - 12.30 sata torikauppiasta myymään omia tuotteitaan. Näiltä markkinoilta löytää kaiken, mitä ompeluharrastaja tarvitsee, erilaisia kankaita, vetoketjuja, nappeja, lankoja,  nauhoja, jne. Kankaat on todella laadukkaita ja tarjontaa on paljon. Tarjolla oli paljon erilaisia verhoilukankaita sekä nahkaa. Hinnat on paljon edullisemmat kuin suomalaisessa kangaskaupassa ja osa myyjistä jopa suostuu tinkimään hinnoista.

Näillä kangasmarkkinoilla saatiin tyttäreni kanssa maistaa todellista toritunnelmaa. Jouduin myös käyttämään huonoa saksankielentaitoani, koska suurin osa myyjistä osasi vain hollannin kieltä. Tämä oli yllättävää, sillä osa asiakkaista oli ulkomaalaisia. Itsekin innostuin ostamaan muutaman kankaan. Sunnuntaina tuli sitten ommeltua tytöille uudet tuubihuivit huonolla vuokranantajan ompelukoneella. 

28. viikko: Väitöstilaisuus Hollannissa

Kun on käynyt monia väitöstilaisuuksia Suomessa, on mukavaa vaihtelua käydä katsomassa väitöstilaisuus Hollannissa. Hollantilainen väitöstilaisuus eroaa jonkin verran suomalaisesta, erityisesti muodollisuudessaan. Tilaisuutta johti seremoniamestari kilisevän sauvansa kanssa sekä rehtori. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se, että rehtori aivan aluksi muistutti tohtorin arvoon kuuluvista velvollisuuksista, kuten yhteiskunnan palvelemisesta sekä tieteen edistämisestä jatkossakin. Tilaisuudessa työnohjaaja sekä viisi vastaväittäjää olivat pukeutuneet samettisiin kaapuihin ja hattuihin. Hattuja otettiin päästä kun istuttiin ja kun seistiin ne laitettiin päähän. Hollannissa väittelijällä saa olla mukanaan myös kaksi avustajaa (paranymphs). Näiden avustajien tulee olla perehtyneitä aihepiiriin, mutta he eivät kuitenkaan saa olla jo väitelleitä tutkijoita. He eivät luonnollisesti voi vastata kysymyksiin, vaan tarjoavat lähinnä henkistä tukea väittelijälle.

Vastaväittäjiä oli viisi ja tilaisuus kesti tismalleen 60 minuuttia, sisältäen jopa väittelijän alkupuheenvuoron. Tilaisuus oli siten suomalaista väitöstilasuutta paljon lyhyempi. Kun seremoniamestari tuli ilmoittamaan kyselytunnin päättymisestä lausumalla ‘Hora est’, väitöskomitea vetäytyi auditoriasta tekemään arvionsa väitöksestä. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin väitöskomitea tuli takaisin. Tämän jälkeen työnohjaaja antoi todistuksen ja piti ei-enää-niin-muodollisen puheen uudelle tohtorille. Väitöstilaisuuden jälkeen tarjottiin kahvia sekä muita virvokkeita. Lisäksi iltapäivällä neljä vastaväittelijää piti seminaarissa puheen omasta tutkimuksestaan. Myöhään illalla oli vielä illallinen.

27. viikonloppu: kotoilua ja Rhijnauwen teehuone

Viimeiset kaksi viikkoa intensiivistä työskentelyä on vienyt sen verran voimia, että tänä lauantaina päätettiin vain kotoilla ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon. Sää muuttui sateiseksi todella aurinkoisen jakson jälkeen, joten ulos meneminen ei edes houkutellut. 

Sunnuntaina suuntasimme sentään Rhijnauwen teehuoneelle pienen pyörälenkin päätteeksi. Kuinka ihania kukkivia kirsikkapuita ja narsisseja näimmekään matkalla. Ja miten kaunis ja historiallinen rakennus löytyikään lopulta ja palkitsi pyöräilymatkamme. Teehuone, josta saa myös hollantilaista perinneruokaa pannukakkuja, sijaitsee aivan Utrechtin yliopiston vieressä. Kuitenkin hollantilaisittain ajateltuna se sijaitsi maaseudulla ja kaukana kaupungista. Teehuone on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1921. Nämä pannukakut eli pannenkoekenit ovat hyvin samanlainen ulkonäöltään kuin suomalaiset letut, mutta maultaan ne muistuttavat paljon ranskalaisia creppejä. Usein pannukakut tarjoillaan joko suolaisella tai makealla täytteellä. Päätimme tällä kertaa nauttia makeat versiot. Tässä paikassa oli kakut yllättävän hyviä. Nautintoa tosin lisäsi se, että paikka sijaitsi aivan joen varrella, itse rakennus oli vanha olkikattoineen ja viereisellä tontilla oli isohko kartano tai pieni linna. Ehkäpä hieman kesäisemmällä ilmalla tulemme uudestaan, koska ravintolassa oli todella viehättävä kesäterassi.

27. viikko: hollannin vaalit

Euroopan ensimmäiset merkittävät vaalit pidettiin tänä vuonna Hollannissa. Tällä viikolla 15. maaliskuuta järjestettiin Hollannin parlamenttivaalit, jotka tuntui kuumentavan tunteita sekä hollantilaisissa että muissa eurooppalaisissa. Vaalikampanjointi näkyi selvästi päivittäisessä katukuvassa sekä kuului paikallisessa radiossa. Keskustelu aiheina oli niin antibioottirehulla syötettyjen kanojen kasvattaminen kuin liian vähäinen ulkomaalaisten osuus yliopiston henkilökunnassa. Näillä vaaleilla tuntui olevan syvällekäypiä vaikutuksia koko Euroopan sekä EU:n tilanteeseen. Brexitin, Trumpin ja muiden kansallismielisten voimien nousun myötä suurin mielenkiinto varsinkin Hollannin ulkopuolella kohdistui Gert Wildersin Vapauspuolueeseen, joka ei kuitenkaan saadut montakaan lisäpaikkaa. Wilders lienee ainoa hollantilainen poliitikko, jonka monet Hollannin ulkopuolellakin osaavat nimetä. Hän on ollut vuosikymmenen Euroopan maahanmuutto- ja islamvastaisen liikkeen näkyvimpiä kasvoja. Populistipuolueiden esiinmarssi ei ole välttämättä syy vaan oire isommasta murroksesta Euroopassa, joka on ollut jo pidempään meneillään vakiintuneissa demokratioissa ja puoluejärjestelmissä. Hollannissa puolueen kannatus ei noussut mittoihin, joita siltä odotettiin. Syitä on varmasti monia, miksi näin ei käynyt, enkä niitä lähde pohtimaan. Sen kuitenkin huomasin, että hollantilaiset työkaverini huokaisivat torstaina helpotuksesta. Ilmeisesti Vapauspuolueella ei ole paljon kannattajia yliopistomaailmassa.

26: viikonloppu: Kevät ja Amsterdamin eläintarha

Kevät on saapunut Alankomaihin, sanokoot paljasjalkaiset hollantilaiset mitä tahansa. Kaikki nurmialueet on täynnä violetteja krookuksia, narsissit kukkii iloisina ruukuissa ja jopa muutama tulppaani on noussut mullan alta kohti aurinkoa. Saimme nauttia koko viikonlopun aurinkoisesta säästä. Mikäs sen mukavampaa todella pitkän sateisen ja kylmän jakson jälkeen. Päätimmekin perheen kesken viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona ja niin näytti moni muukin tekevän. Sanotaan, että Hollannissa kevät on parasta aikaa ja ihmiset tulevat ulos koloistaan kaduille ihmettelemään kukkien ilmestymistä. Tämän toimintatavan voin ainakin itse allekirjoittaa, koska juuri näin toimin itsekin tänä viikonloppuna. Todella virkistävää taas nähdä paljon ihmisiä terasseilla sekä kanavien rannoilla vain istuskelemassa. 

Sunnuntaina suunnattiin kohti Amsterdamia, koska olin luvannut tytöille, että heti ensimmäisenä aurinkoisena päivänä mennään eläintarhaan. Lähellä Amsterdamin keskustaa sijaitsee siis Amsterdamin eläintarha, Artis. Tarha on perustettu vuonna 1832 ja näin ollen se on Hollannin vanhin eläintarha. Nykyisin yli 700 eläinlajia käsittävä eläintarha pitää sisällään myös puutarhan sekä planetaarion. Eläintarha on monipuolinen vierailupaikka erityisesti lasten kanssa. Esimerkiksi akvaariossa on koralliriuttoja, haita ja mahdollisuus tutustua Amsterdamin kanavien vedenalaiseen elämään. Lisäksi erilaisille perhosille on rakennettu oma talo, jossa on trooppinen ilmasto ja juuri ennen joulua oli elefantti saanut pienen poikasen. Artis ei tosin ole mikään halpa vierailupaikka, mutta lapsiperhe voi viihtyä siellä hyvin koko päivänkin. Näin mekin teimme ja vasta illasta käytiin Jordaan -kaupunginosassa syömässä. 

26. viikko: Sisämarkkinat ja niiden hyödyntäminen

Euroopassa tapahtuu paljon muuttoliikettä maiden väleillä ja se ei aina ole niin toivottavaa. Omasta näkökulmastamme kuitenkin tämä "rajat kiinni ja kansallisvaltiot kunniaan" -suuntaus on lyhytnäköinen. Esimerkiksi suomalaisilla on ollut vasta pari vuosikymmentä aikaa totutella ajatukseen, että sisä- ja työmarkkinamme kattavat nyt usean sadan miljoonan ihmisen asuttaman alueen. Täällä Keski-Euroopassa asuessamme olemme useaan otteeseen ihmetelleet, miten vajavaisesti tätä mahdollisuutta hyödynnetään. Kerron muutaman esimerkin seuraavaksi.

Monet suomalaiset nettikaupat eivät esimerkiksi toimita tuotteitaan Keski-Eurooppaan, vaikka niille varmasti olisi tarvetta. Keski-Euroopassa sataa, on kylmä ja kunnon ulkoiluvaatteet olisi varsinkin lapsiperheessä tarpeelliset. Lasten ulkoiluvaatteiden tilaaminen netin kautta Suomesta on osoittautunut todella vaikeaksi. Sitä vaan ihmettelee, miten on mahdollista, että toiseen suuntaan posti kuitenkin kulkee. Esimerkiksi saksalaiset nettikaupat myyvät tuotteitaan runsaasti Suomeen.

Työmarkkinoilla tilanne on samankaltainen. Työnsaanti ei ole Hollannissakaan helppoa, varsinkaan hollannin kieltä osaamattomalle. Lisäksi Etelä-Euroopasta on viime vuosina muuttanut työn perässä paljon väkeä Hollantiin ja muihin Keski-Euroopan maihin, joita talouskriisi ei ole yhtä voimakkaasti koetellut.  Silti välillä kummastuttaa, miten vähän me suomalaiset hyödynnämme mahdollisuutta hakea töitä muualtakin kuin Suomen pieniltä työmarkkinoilta. Toiseen EU-maahan muuttaminen ei ole eri syistä johtuen ole kaikille mahdollista. Silti uskon, että nykyistä useampi suomalainen pystyisi kokeilemaan onneaan myös Suomen sisäisiä työmarkkinoita noin sata kertaa suuremmilla Euroopan sisäisillä työmarkkinoilla. Tässä olisi eräs käytännönläheinen perustelu työuraansa pohjustavalle nuorelle panostaa niin ammatillisessa kuin akateemisessa koulutuksessa myös muidenkin kielien kuin englannin opiskeluun. Hanki sujuva ruotsin kielen taito niin saat paremmat mahdollisuudet Pohjoismaiden yli 26 miljoon asukkaan työmarkkinoille. Opettele saksan kieltä niin kaksikymmenkertaistat oman työnhakualueesi. Yksilöille tämä antaisi lisää pelivaraa maan sisäisten suhdannevaihteluiden varalle. Kokonaan toinen kysymys on tietysti se, millaiset vaikutukset työikäisen väestön laajamittainen muuttoliike on eri maiden maiden kansantaloudelle. Se toisen pohdinnan aihe.

25. viikonloppu: Cambridge, vintagemarkkinat ja lopulta junalla kotiin Lontoosta

Lauantaina suunnattiin kohti Cambridgea tarkoituksena tutustua yliopistoon.  Cambridgen yliopisto on Euroopan yliopistoista varmasti tunnetuin Oxfordin yliopiston jälkeen. Kaupungin asukkaista jopa puolet työskentelee yliopistossa. Kaupunki itsessään on hyvin kaunis vanhoine yliopistorakennuksineen. Päätimme iltapäivällä tehdä pienen kävelymatkan kampusalueella. Huomasimme, että kampusalueen kirkossa järjestetään Jumalanpalvelus, jossa King's Collegen poikakuoro laulaa. Päätimme osallistua ja se kannatti. Noin tunnin pituisen palveluksen aikana kuultiin kirkon keskellä sijaisevien urkujen soittoa sekä kaunista kuorolaulantaa.

Sunnuntaiaamusta suunnattiin kohti läheellä sijaitsevia vintagemarkkinoita. Olimme aivan aamusta liikkeellä, joten osia kojuja vasta pystytettiin meidän saavuttua paikalle. Katselimme aikamme markkinoita ja ostettiin muutama koru. Markkinoiden yhteydessä oli tarjolla myös paljon erilaisia ruokia. Nautittiin aikainen lounas ja lähdettiin hakemaan laukkuja hotellin säilytyksestä.

Loppumatka ei mennytkään aivan kuten suunniteltiin, sillä alkuperäisenä ajatuksena ei ollut matkata Hollantiin Ranskan sekä Belgian kautta. Joskus reissatessa tulee kuitenkin yllättäviä esteitä, jotka ei ole itsestään kiinni ja joita ei voi ennakoida.

Suuntasimme hyvissä ajoin kohti Liverpool Streetin juna-asemaa, koska olimme jo ennen reissuun lähtöä hommanneet liput lentokentälle vievään Stansted Express -junaan. Kuitenkin Stanstedin lentokentälle lähtevät junavuorot oli peruttu määrittelemättömäksi ajaksi peruuttu. Nyt kotiin päästyämme tutkimme junayhtiön tiedotuskanavana toimivaa @Stansted_Exp -Twittertiliä. Siellä peruutusten syyksi on ilmoitettu "Stansted Airport to London Liverpool Street will be cancelled due to the emergency services dealing with an incident. RS" määrittelemättä tarkemmin millaisesta "tapatumasta" oli kyse.

Siinä vaiheessa, kun kävi ilmeiseksi, että mikään juna ei ajoissa lähde ei taksikaan ollut enää vaihtoehto sillä taksimatka lentoasemalle olisi kestänyt melkein puolitoista tuntia. Niinpä jäimme juna-asemalle odottamaan, josko joku juna jossain vaiheessa lähtisi matkaan. Kun yksi juna viimein starttasi, se kulki niin hitaasti, että jo ennen ensimmäistä väliasemaa oli selvä, että myöhästyisimme lennoltamme. Niinpä hyppäsimme junasta pois ja palasimme takaisin lähtöpisteeseen Liverpool Street -asemalle. Tässä vaiheessa aloitimme nettisurffauksen, jonka pohjalta teimme B-suunnitelma, koska maananataina oli tytöillä koulupäivä ja meillä vanhemmilla työpäivä. Lisäksi saman päivän aikana ei olisi välttämättä saanut enää lentoa Amsterdamiin ja jos olisikin saanut, hinta olisi ollut näin lyhyellä varoitusajalla nelihenkiselle perheelle huomattavan korkea.


Suuntasimme metrolla St. Pancras -juna-asemalle, josta lähti viideltä Eurostar -juna kohti Brysseliä. St. Pancrasin aseman lipunmyyntipisteessä palvelu oli ystävällistä ja ripeää. Ehdimme kuin ehdimmekin viiden maissa meren alitse kohti Keski-Eurooppa lähtevään junaan. Loppumatka menikin hyvin ja olimme yhdeltätoista illalla Utrechtin kotona.

25. viikko: hiihtolomalla Harry Potterin jalanjäljillä Lontoossa

Alkuviikko meni kotosalla, lapsien leikkiessä yhdessä sekä koulukavereiden kesken ja vanhempien tehdessä töitä joko kotona tai Amsterdamissa. Onneksi tytöillä alkaa olla jo sen verran kavereita koulussa, että leikkiseuraa löytyy näin loma-aikana suhteellisen helposti. Tietty aikataulut täytyy saadaan soviteltua koko perheen kesken yhteen, jotta saadaan oravanpyörämme edes jollain tavalla pysymään koossa.

Loppuviikoksi lähdimme Lontooseen. Perheeseemme on syntynyt Harry Potter tosifani (jo yhteensä 2000 sivua luettu joulun jälkeen), joten neljännen kirjan loppuun saattaminen tuli palkita Harry Potter studiovierailulla. Ihanaa, että kirjallisuusharratus jatkuu seuravassakin polvessa. Tosin mietittiin mieheni kanssa, mitä ihmettä teemme tämän fanin kanssa, kun nämä kaikki kirjat on luettu ja elokuvat katsottu.  

Nyt kuitenkin luvassa pieni päivitys Warner Brosin järjestämästä studiokierroksesta, jonne olin varannut liput jo muutama viikko etukäteen. Kyseessä on siis Lontoon keskustan ulkopuolella Watfordissa sijaitsevat Warner Brosin studio, jossa on kuvattu kaikki Harry Potter -elokuvien sisäkohtaukset. Studioon on jätetty valtavia lavasteita, pienoismalleja, jne. paikalleen. Liput studiolle kannattaa ostaa hyvissä ajoin netistä, jos mielii päästä sinne Lontoon vierailullaan. Perheen kesken matkatessa kannattaa myös miettiä, ostaako mukaan kuljetuksen vaiko yrittää löytää julkisilla paikan päälle. Itse päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta jätimme nämä deluxe-paketit (lähes 300 euroa/henkilö) muille Harry Potter faneille. 

Warner Bros. Studio Tourilla yleisö johdatetaan Harry Potterin maailmaan heti ulko-ovelta. Laajassa aulassa soi elokuvasarjan tunnusmusiikki, seinät on vuorattu tutuilla kasvoilla ja katossa killuu Weasleyn perheen tuttu autonromu.  Nettisivuilla suositellaan, että käyntiin kannattaa varata noin kolme tuntia. Sisäänpääsyä ei tarvitse hirveämmin jonottaa, koska liput on ostettu etukäteen ja sisään päästetään vain tietty määrä porukkaa tiettyyn kellonaikaan. Oma kierroksemme alkoi kello 14. Jono studiokierroksen aikana kertyy kuitenkin, jos haluaa osallistua joko luutalentoon tai "ajaa" Ford Anglialla. Tässä päivityksessä en kuitenkaan aio paljastaa kaikkea, mitä kaikkea ihanuuksia sisältä löytyi, sillä se on jokaisen Harry Potter fanin koettava itse. Mutta sen voin sanoa, että studiolta löytyi tietysti myös pakollinen matkamuistomyymälä, josta on myynnissä käytännössä kaikki mahdolliset Harry Potter -tuotteet mitä kuvitella saattaa. Tyttäremme oli aivan haltioissaan päivästä, koska emme olleet kertoneet hänelle vierailusta etukäteen. Myymälässä olikin todella vaikea valinta, ostanko äiti Hermionen, Ronin vaiko Harryn taikasauvan. Itse olisin päätynyt Voldemorin tai Sirius mustan sauvaan - tyttäreni valitsi toisin.