Moni ulkosuomalainen on tottunut ostamaan teatterin aulasta
oluttuopin tai viinilasin ja tallustelemaan sen kanssa saliin. Suomessa ilmiö on aivan uusi, sillä vasta kourallinen elokuvateattereita hankkii lisätuloja
myymällä elokuvaesityksen yhteydessä muutakin kuin popcornia ja
karkkia. Utrechtissa meitä lähinnä olevassa teatterissa on sekä kahvila että ravintola. Tarjoilut on todella erinomaiset, joten elokuvissa käynti on ihanan yleellinen nautinto. Lisäksi aikuisten leffoissa on nämä kummalliset 30 minuutin tauot eli väliajat. Alkuun hieman ihmettelin tätä väliaikatapaa, mutta näin jälkeenpäin mietittynä sehän todella toimii. Lapset pääsevät välissä vessaan ja teatteri saa lisätuloja, kun voi myydä vielä lisää syömistä sekä juomista asiakkailleen. Lisäksi tulee juteltu elokuvasta jopa aivan tuntemattoman vierustoverin kanssa. Mutta itse elokuvaaa, kävimme keskiviikkona tyttöjen kesken katsomassa Disneyn uuden elokuvan - Beauty & the Beast.
Olen suhtautunut odottavasti Disneyn viime vuosien trendiin kuvata uusia, live action -versioita vanhoista piirretyistä. Tuhkimon tarina muutama vuosi sitten oli aivan ihana. Kaunotar ja Hirviön kohdalla ennakkotiedot lupailivat hyvää. Trailerit ja biisiklipit enteilivät loistavuutta. Upea Emma Watson vaikutti aivan täydelliseltä Belleltä. Näillä eväillä elokuviin meno jännitti meitä kaikkia. Mahdollisuus pettymykseen leijui ilmassa.
Mutta ei, emme pettyneet. Elokuva oli tehty hienosti alkuperäistä kunnioittaen ja silti uutta löytäen. Kohtaukset, vuorosanat ja hahmot olivat yllättävän yhteneviä alkuperäisklassikon kanssa, jonka olimme vertailun vuoksi katsoneet viikonloppuna kotona. Mukana oli toki uusiakin kohtauksia ja kappaleita. Alkuperäisestä on paha parantaa, mutta elokuvassa kuultavat uudetkin biisit olivat loistavia. Elokuvan jo animaatiossakin nerokkaat huippukohtaukset, kuten Be My Guest -musiikkiosuus, nousivat uudessa versiossa vielä huimemmalle tasolle. Elokuvan parissa muistin sen kihelmöivän innostuksen ja jännityksen, mitä useasti koin Disneyn parissa aivan pienenä lapsena. En uskonut tunteen voivan enää koskaan palata, mutta niin vain kävi.
Kaunotar ja Hirviö on pitkästä aikaa täysin tyylipuhdas Disney-elokuva:
sen parissa unohtaa ajan ja paikan. Sitä katsoessa nauttii joka hetkestä
eikä haluaisi elokuvan loppuvan koskaan. Se itkettää ja naurattaa ja on
kokonaisvaltaisen ihana olematta kuitenkaan lässy. Aivan ihana prinsessasatu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti