Euroopan ensimmäiset merkittävät vaalit pidettiin tänä vuonna Hollannissa. Tällä viikolla 15. maaliskuuta järjestettiin Hollannin parlamenttivaalit, jotka tuntui kuumentavan tunteita sekä hollantilaisissa että muissa eurooppalaisissa. Vaalikampanjointi näkyi selvästi
päivittäisessä katukuvassa sekä kuului paikallisessa radiossa.
Keskustelu aiheina oli niin antibioottirehulla syötettyjen kanojen
kasvattaminen kuin liian vähäinen ulkomaalaisten osuus yliopiston
henkilökunnassa. Näillä vaaleilla tuntui olevan syvällekäypiä vaikutuksia
koko Euroopan sekä EU:n tilanteeseen. Brexitin, Trumpin ja muiden kansallismielisten voimien nousun myötä suurin mielenkiinto
varsinkin Hollannin ulkopuolella kohdistui Gert Wildersin
Vapauspuolueeseen, joka ei kuitenkaan saadut montakaan lisäpaikkaa. Wilders lienee ainoa hollantilainen poliitikko, jonka
monet Hollannin ulkopuolellakin osaavat nimetä. Hän on ollut vuosikymmenen Euroopan maahanmuutto- ja islamvastaisen liikkeen
näkyvimpiä kasvoja. Populistipuolueiden esiinmarssi ei ole välttämättä syy vaan oire
isommasta murroksesta Euroopassa, joka on ollut jo pidempään meneillään
vakiintuneissa demokratioissa ja puoluejärjestelmissä. Hollannissa puolueen kannatus ei noussut mittoihin, joita siltä odotettiin. Syitä on varmasti monia, miksi näin ei käynyt, enkä niitä lähde pohtimaan. Sen kuitenkin huomasin, että hollantilaiset työkaverini huokaisivat torstaina helpotuksesta. Ilmeisesti Vapauspuolueella ei ole paljon kannattajia yliopistomaailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti