10. viikonloppu: Slot Zuylen ja Bistro Belle

Olimme jälleen pyörien päällä. Kohteenamme oli jälleen yksi lähiseuden linnoista:  Slot Zuylen. Linna sijaitsee kuvankauniissa Oud-Zuilenin pikkukylässä Utrechtin pohjoispuolella reilun kuuden kilometrin pyörämatkan kaupungin keskustasta. Pyöräreitti Oud-Zuileniin kulkee mutkittelevaa Vecht-jokea myötäillen. Tänä viikonloppuna jo valmiiksi kauniin maiseman täydensivät näille leveysasteille viimein saapuneet ruskan värit.

Slot Zuyleniin pääsee sisälle vain opastetulla kierroksella, jollaiselle mekin ensi töiksi ilmoittauduimme. Reilu kuukausi sitten hommatuilla museokorteilla kierros oli meille ilmainen. Opas kierrätti meitä ympäri linnaa lähes puolitoista tuntia vähän turhankin yksityiskohtaisen hollanninkielisen selostuksen ryydittämänä. Linnan Itä-Aasiasta peräisin oleva posliinikokoelma ja kirjastonhuoneen niteet käytiin pieteetillä läpi. Kierroksen loppuun jaksoi lopulta alle puolet matkaan lähteneistä.

Linnan historian kuuluisin asukki on siellä vuonna 1740 syntynyt Belle van Zuylen, joka tunnetaan myös ranskankielisellä nimellään Isabelle de Charrière. Belle oli varhainen feministi ja monilahjakas taiteilija, joka kirjoitti romaaneja, pamfletteja ja näytelmiä sekä sävelsi myös musiikkia.

Linnakierroksen jälkeen, ennen kotimatkaa pistäydyimme tankkaamaan pitkän kaavan mukaan Oud-Zuilenin paikalliseen Bistro Belleen. Paikka osoittautuikin mainioksi löydöksi. Voisin jopa väittää, että kyseessä paras tähän mennessä Hollannissa nauttimamme ravintola-ateria. Ruokien ohella myös viinivalinnat olivat todella osuvia. Hintakaan ei ollut päätä huimaava. Kolmen ruokalajin illallinen juomineen maksoi nelihenkiselle seurueellemme hieman alle sata euroa.

  

10. viikko: Hollannin verotus

Tällä kertaa luvassa pieni päivitys aiheesta nimeltään verotus. Kansainvälistä työtä tekevien keskuudessa verotus on aiheena kuin sää - siitä riittää aina puhuttavaa ja jokaisella löytyy asiasta mielipide sekä runsaasti omakohtaista kokemusta. En väitä olevani kansainvälisen verotuksen asiantuntija. Enkä lupaa ottaa vastuuta, että se mitä tässä kirjoitan, on 100% oikein tai pätee kaikissa tilanteissa. Kirjoitus perustuu vain tämän hetkiseen omaan hämmentävään tilanteeseeni, ja lähinnä kirjoitan vain ansiotulojen verotuksesta.

No niin asiaan...

Veroprosentti. Hollantilaiseen veroprosenttiini vaikuttaa merkittävästi se, kuinka paljon minulla on vuosituloja. Perusveroprosenttitaulukko aiheutti minussa jo aikaisemmin kauhunväristyksiä. Oma veroprosenttini asettuu palkkalaskelmien mukaan sinne 42%:n kohdalle. Veroprosentin laskemisessa otetaan huomioon sekä minulle maksettu palkka että muut työnantajani minulle korvaamat kulut. Nämä muut kulut ovat oman projektini budjetista korvattava osuus Hollannin asunnon vuokrasta, kohonneiden elinkustannusten kattamiseen tarkoitettu 30% päiväraha sekä muuttomatkan lentoliput. Niin, ja prosenttiani nostavat Suomessa alkuvuonna tienaamani palkkatulot. Näiden jälkimmäisten tosin ei tulisi mitenkään vaikuttaa veroprosenttiini. Usein ajatellaan, että Suomessa verotus on korkea ja muualla asiat ovat eri tavoin. Itse voin asia todeta näillä prosenttilukemilla väitteen aivan vääräksi.

Ei kuitenkaan huolta – ei kai asia nyt aivan niin mene, että muutaman tuhannen euron palkastani lähtisi suoraan lähes puolet pois. Veroprosentin laskutavan lisäksi täällä on myös erilainen systeemi verovähennyksille, joita ansiotuloista myönnetään. Näiden vähennysten määrä riippuu paljon sosiaalisesta tilanteesta. Omassa tapauksessa minun tulisi saada jonkinlainen vähennys ainakin työmatkoista Utrechtin ja Amsterdamin välillä sekä lapsieni iltapäivähoidosta. Netistä löytyvän suuntaa antavan veroprosenttilaskurin mukaan oma todellinen veroprosenttini olisi tänä vuonna jossain 6%:n paikkeilla – kuulostaa paljon paremmalta kuin 42%, vai mitä? Parasta tässä systeemissä on, että hollantilainen palkanmaksaja ottaa nämä hyvitykset yleensä huomioon jo palkkaa laskiessa, eikä hyvityksiä siis tarvitse odottaa veronpalautuksia, joiden maksaminen kestää Hollannissa tyypillisesti hyvin kauan.

Kavereita työmatkallani Amsterdamissa

Mutta näin ei valitettavasti toimi suomalainen työnantajani. Työnantajan hallinnossa tehtyjen velvoittavien päätösten perusteella he ovat palkanneet ylikansallisen konsulttijätin hoitamaan ensin palkkalaskelmani ja tilittämään veroni hollannin verottajalle. Tämän huvin maksaa kuitenkin maksaa työnantajani. Ne lukijat, joilla on ollut onni näiden konsultti- ja taloushallintojättiläisten kanssa asioida, voivat mielessään arvuutella, kuinka paljon yritys näistä palveluksistaan työnantajaani veloittaa. Itseni kannalta kuitenkin helppoa, eikö totta? Todellisuudessa tilanteeni on kuitenkin kuin ulkoapäin hyvältä näyttävä kiinalainen täytekakku - sisäpuoli ei ole tarkoitettu syötäväksi.

Palkkalaskelma. Ylikansallisen konsulttijätti on kirjoittanut palkkalaskelmani niin, että siinä on lukuisia omituisuuksia, joita en kaikkia tässä lähde luettelemaan. Yksi mielenkiintoinen esimerkki kuitenkin on, että elokuussa en maksa päivärahoistani veroja, kun taas lokakuussa maksan. Lisäksi päivärahoista maksettu vero on mennyt joissain vuokran korvaamisesta maksetun veron kanssa ristiin. Niin ja mikä parasta, Suomessa verovapaat päivärahat ja osittainen vuokran korvaus on tulkittu lokakuun palkkalaskelmassani ensin nettotuloiksi, jotka on sen jälkeen kerrottu jonkinlaisiksi virtuaalisiksi bruttotuloiksi. Lopputuloksena on, että palkkalaskelman mukaan bruttotuloni ovat nyt Suomen kuukausitulojani 42% korkeammat. Kuulostaapa hienolta! Palkanmaksupäivänä tunne on kuitenkin täysin päinvastainen. Tililleni lopulta saapuva summa onkin pienempi kuin Suomessa maksettu nettopalkkani, johon ei sisältänyt mitään vuokran korvauksia tai osittaisia päivärahoja. Tämä kuukausittain tililleni saapuva summa on kuitenkin se, josta minun pitää käytännössä maksaa vuokra ja muu eläminen täällä Hollannissa. Tätä yhtälöä – Hollannin verotuksessa huomioidut bruttotuloni ovat lähes puolet muuttoa edeltäviä Suomen bruttotuloja korkeammat, mutta tililleni kuukausittain saapuva summa on Suomen nettotulojani pienempi – on tällaisen tavallisen maallikon todella vaikea käsittää. Niin ja muuttomatkan lentoliput... yhtiö ei nähtävästi ole tietoinen siitä, että muuttokulut ovat verovapaata tuloa myös Hollannissa. Luulisi heidän tietävän, koska näin he jopa omassa verotusoppaassaan julistavat.  

Verolomake M ja mahdolliset veronpalautukset. Veron palautukset Hollannissa haetaan aina kyseistä verovuotta seuraavan huhtikuun ja kesäkuun välillä. Lomakkeen täyttäminen on kuulemma työlästä, koska se on 80 sivuinen ja hollanninkielinen. Tämän lomakkeen tarkastaminen kestää täällä pahimmassa tapauksessa useita vuosia, vaikka verottaja optimistisesti lupaakin sen kestävän vain 3 kuukautta. M lomake on ainoa verolomake Hollannissa, joka on vielä pakko täyttää paperisena. Itselleni tulee olemaan todella hankalaa täyttää tämä lomake näiden konsulttifirman tekemien omituisten ja epäselvien palkkalaskelmien jälkeen. Mitään takuita näistä veronpalautuksista ei ole. Vaikka ne lopulta saisinkin, maksupäivä saattaa olla vasta vuosien päästä. Joka tapauksessa joudun palkkaamaan omilla rahoillani paikallisen verokonsultin selvittämään sotkun, jonka työnantajani palkkaama ylikansallinen konsulttijätti on nyt minulle järjestänyt.

Kuka on tässä sopassa voittaa ja kuka häviää? Perheeni kannalta tulos on ainakin lyhyellä tähtäimellä raskaan miinusmerkkinen. Pahimmassa tapauksessa joudun käyttämään kaikki henkilökohtaiset säästöni, jotta saan katettua Hollannin elinkustannukseni ja suoritettua tämän ulkomaankomennukseni kunnialla loppuun. Auton jo myimme pois, toivottavasti emme joudu muuta omaisuuttamme rahaksi muuttamaan. Olen melko varma, että tilanteessa on ainakin yksi voittaja: ylikansallisen konsulttijätti, joka ei oletettavasti tarjoa ”palveluksiaan” aivan ilmaiseksi. En ole tilanteessani yksin, sillä työnantajani lähettää maailmalle vuosittain useita tutkijoita ja ilmeisesti verotusasioiden hoito on systemaattisesti ulkoistettu joko tälle tai jollekin toiselle ylikansalliselle konsulttijätille. Toivottavasti muilla käy asian suhteen parempi onni – osalla luultavasti ei. Itselläni olo on kuin Don Quijotella. Mieluummin kuitenkin vain ihailen Hollannin tuulimyllyjä sen sijaan, että taistelen niitä vastaan.

"Upea tuulimylly", sanon minä.

9. viikko ja viikonloppu: syyslomaviikko perheen ja serkusten kesken

Syyslomaviikko on pitänyt kiireisenä, enkä ole kerennyt kirjoittaa. Serkukset molemmilta puolilta kävivät kylässä ja käytiin tutustumassa uusiin nähtävyyksiin sekä moniin paikkoihin Utrechtin ympäristössä ja vähän kauempanakin. Saatiin lisäksi kirjoja, kaurahiutaleita ja karkkia kotimaasta, kiitos! Näillä varastoilla luulisi nyt pärjäävän jonkin aikaa.

Serkuksille olimme järjestäneet ohjelmaa koko viikoksi. Maanantaina oli The Wall -ostoskeskus vierailu ja käytiin lisäksi vesidiscossa. Tiistaina oli vuorossa Amsterdam ja Van Gogh -museo. Keskiviikkona syötiin lähes kaikkien serkkujen kesken yhteislounas lähiravintolassa ja ihasteltiin Utrechtin kaupunkia. Torstaina nautittiin Lego World -messuista ja kiivettiin Dom -kirkontorniin. Perjantaina tehtiin 30 kilometrin pyöräretki lähiympäristöön ja bongattiin muutama linna samalla. Lauantaina tehtiin vielä viimeiset ostokset ja lopulta vietettiin rauhallista iltaa oman perheen kesken. Sunnuntaina itse suuntaisin aamusta Amsterdamiin palaveriin suomalaisen kollegani kanssa ja muu perhe kävi katsastamassa vielä veturimuseon Utrectissa. Aktiiviloma polkupyörillä takana ja nyt flunssassa sohvan pohjalla. Onneksi jää huominen aikaa toipua ennen tulevaa kouluviikkoa.

Kuolemansa jälkeen yhdeksi Euroopan arvostetuimmista taidemaalareista noussut Van Gogh on saanut Amsterdamiin oman museon. Museon neljä kerrosta seuraavat Van Goghin elämänvaiheita ja antavat katsauksen taitelijan monipuoliseen tuotantoon. Museon kokoelma käsittää yli 200 maalausta sekä 550 piirrosta ja luonnosta esitellen Van Goghia hänen eri elämänsä vaiheissa. Nämä yhdistettynä satoihin kirjeisiin Van Goghilta hänen veljelleen Theolle sekä valikoituja teoksia hänen ystäviltään muodostavat ytimen museon kokoelmista. Museossa serkukset saivat suorittaa taidebongausta monipuolisen tehtävämonisteen avulla. Tutustuimme koko joukolla monisteen avulla muutamiin hänen teoksiin. Ihmettelimme museossa hänen ensimmäisen mestariteoksensa Perunansyöjät (1885). Näimme yhden hänen seitsemästä auringonkukka teoksistaan Viisitoista auringonkukkaa maljakossa (1989). Lopuksi valitsimme yhdessä  serkusten suosikkiteoksen Kukkiva mantelipuu (1890), tosin hajaääniä tuli muutamille muillekin teoksille. Museovierailu oli virkistävää vaihtelua normaaliin taidenäyttelyyn, sillä tällä kertaa tuli itsekin katsottua muutama teos hieman tarkemmin ja näin tuli vältettyä taideähkyn muodostuminen. 

Olin jo muutaman viikon ihmetellyt asemalla näkyvää isoa Lego World -mainosta. Tänne Lego-messuille päädyimme mekin lomaviikollamme lasten toiveita kunnioittaen. Messuilla oli neljä isoa messuhallia eri lego-teemoja esillä. Löytyi Friends legot, Star Wars legot, Chima legot, Dublo legot, Elves legot, jne. Näihin messuihin tarvittiin 23 rekallista eli noin 14 tonnia legoja sekä muuta legorekvisiittaa. Messut oli avoinna syyslomaviikolla 18.10. - 24.10. Utrechtin Jaarbeurs -messukeskuksessa kello 10 - 17. Koimme ihan mukavia hetkiä muutaman muunkin hollantilaisen seurassa. Saimme nauttia pikku lego-sateesta, 300 lego-pienoismallista sekä kasvomaalauksista muiden lapsiperheiden kanssa. Messut oli hyvin tyylikkäästi toteutettu ja ihmisiä tuntui olevan liikkeellä enemmän kuin Legolandiassa kesällä. Kävijäennusteen mukaan tapahtumaan odotettiin 92 000 kävijää viikon aikana. Tapahtuma oli isoin messutapahtuma, jossa itse olen käynyt. Ainakin meidän Friends legoista nauttivat tytöt viihtyivät siellä hyvin, vaikka odotusajat glittertatuoinetihin sekä kasvomaalauksiin venyi yli puoleen tuntiin. 

Messujen jälkeen suuntasimme Dom kirkontornille, jonne meidän oli tarkoitus kiivetä oppaan johdolla. Edessä oli yli 450 porrasta noin 100 metrin korkeuteen. Tarkoitus oli tutustua Hollannin isoimpaan kirkon torniin ja Utrechtin merkittävimpään nähtävyyteen perinpohjaisesti. Saimmekin erittäin informatiivisen esittelyn ja opimme, että Utrechtin katedraali on jakautunut 1600-luvulla kahteen osaan - torniin ja kirkkoon - suuren myrskyn aikana. Maisemat tornin huipulla oli huikeat, sieltä näkyi jopa Amsterdamiin saakka. Tornissa on myös muutama kirkon kello, jotka soivat aina 15 minuutin välein. Kelloja löytyi kahdesta tasosta. Yhdentoista aikaan tornista kuuluu melodian soitantaa näistä ylemmän tason kelloista. Melodia on usein pop musiikkia.

Kuvia 30km:n pyörämatkalta.

8. viikonloppu: serkukset ja De Efteling

Voi sitä riemua, kun serkut saapuivat kylään. Kyllä heitä olikin odotettu. Perjantai menikin viimeisimpiä Suomen kuulumisia vaihtaessa sekä kouluun tutustuessa.

Lauantaiaamuna pakattiin lapset seitsemän paikkaiseen Volkswagen Transporteriin eli tuttavallisemmin Kleinariin, jonka mieheni onnistui lopulta meille vuokraamaan kulkuneuvoksi. Ajatuksena oli suunnata tyylikkäästi matkaten yhteen Euroopan ihaninpaan teema- ja huvipuistoon - De Eftelingiin. Puisto on Benelux-maiden suosituin  matkailukohde ja siellä on käynyt jo yli 100 miljoonaa ihmistä. Tämä 650 aarin suuruinen puisto vuodelta 1952 sijaitsee etelä-Hollannissa aika lähellä Belgian rajaa Kaastheuvelissa ja sinne on hyvät opasteet. Puisto oli todella tyylikkäästi toteutettu ja ihanan vihertävä.  De Efteling jäi mieleen ihanana huvipuistona, joka ei perustunut pelkästään hurjiin vuoristoratoihin ja karuselleihin.

Puisto on jaettu neljään valtakuntaan: Reizenrijk (matka), Marerijk (Satu), Ruigrijk (karkea) ja  Anderrijk (muut). Reizenrijkissä löytyi sisävuoristorata sekä runsaasti ruokapaikkoja. Marerijkissä ihana Droomvluht, Villa Volta, karusellejä sekä aivan ihana satupuisto. Ruigrijkissä on hurjimmat vuoristoradat ja muut järeämmät jutut. Anderrijkistä löytyy teatteri sekä iso vesialue. Puistossa on hyvin paljon istutuksia, joita lukuisat puutarhurit hoitavat. Nykyisin puisto on auki läpi vuoden, talvella joihinkin laitteisiin ei pääse. Puistoon tullessaan saa esitteen, jossa on kuvan kartta sekä kuvaukset laitteista suosituksineen. Osa sopii koko perheelle, osa ihan pienille kävijöille, osaan on pituusrajoitus ja osa on rajumpia laitteita hieman vanhemmille lapsille sekä lapsenmielisille aikuisille. Aluetta kiertää juna, jolla on asema ainakin Ruigrijkissä sekä Marerijkissä. Vaikka oma vierailumme Eftelingiin ajoittui myöhäiseen syksyyn, pääsimme päivän päätteeksi ihastelemaan upeaa vesisuihkuesitystä. Tämä huvipuisto oli erityisen lapsiystävällinen kohde ja varmasti vierailun arvoinen kohde Hollannissa. 

Sunnuntaina käytiin kävelyllä vanhassa kaupungissa, syötiin jäätelöt, ihasteltiin kirkkoja sekä tuhlattiin lasten taskurahoja. Illalla unohduttiin lajittelemaan Hama-helmiä, joten blogitekstin kirjoitus jäi tälle päivälle.

8. viikko: kirjallisuusviikko, pankki ja polkupyörä

Kuten aikasemmin jo mainitsin, voi ulkomaisen kortin kanssa toiminta Hollannissa osoittautua yllättävänkin hankalaksi. Tästä syystä hiemankin pidempään maassa oleilua suunnitteleva melko varmasti joutuu tekemisiin pankkien kanssa. Pankkitilin avaaminen sinänsä on helppoa, mutta ainakin meidän Abn Amro-pankki vaati BSN-numeron. Joten pääsimme avaamaan yhteisen tilin konttorissa vasta kahden kuukauden täällä olon jälkeen. Tietty olimme ensi varanneet ajan ABN Amro konttoriin keskiviikko aamuksi. Nyt noin viikkoa myöhemmin saamme kotiin postitettuna kortit, kortin lukijan ja niihin tunnukset. ABN Amro-pankki tarjoaa hyviä palveluita ulkomaalaisille ja sitä voin vain suositella. Tämä pankki tuntui nettikeskusteluissa keräävän paljon kehuja siitä, että kaikki palvelu toimii moitteettomasti englanniksi. Itse voin yhtyä näihin kehuihin. Peruspankkipaketin hinta on 16 € / vuodessa. Itseäni lämmitti erityisesti, että tällä rahamäärällä saimme molemmat pöytiin tarjoiltuna teekupposet sekä aivan ensiluokkaista asiakaspalvelua tiliä avatessa. Tiskin takana olevaa mieshenkilöä kiinnosti jopa lukemisharrastukseni.

Kirjastoissa ja kouluissa on tällä viikolla vietetty kirjallisuusviikkoa. Meidänkin tyttärien koulussa on ollut koko viikon kirjallisuuteen liittyvää toimintaa. Opettajat ovat lukeneet normaalia enemmän tunneilla sekä oman suosikkikirjan henkilöksi sai pukeutua keskiviikkona. Ihastuttavin toiminta on kuitenkin se, että vanhemmat käyvät lukemassa koulussa Roald Dahlin kirjoja omalla äidinkielellään välitunneilla koulun kirjastossa. Näihin lukuhetkiä on jokaisella koulun oppilaalla mahdollisuus osallistua. Tyttäreni ovat käyneet kuuntelemassa saksaa, englantia sekä hindiä. Perjantaina on vuorossa italia ja suomi. Mieheni kävi lukemassa 15 minuuttia Iso kiltti jätti -kirjaa. Tämä on parasta vuorovaikutusta vanhempien sekä koulun välillä. 

Ensi viikolla vietämme mekin syyslomaan ja meille tuli lasten serkkuja kylään. Torstai-ilta menikin banderolleja tehdessä sekä kotia siivotessa. Jotain pientä ohjelmaakin on ensi viikolle mietitty.

7. viikonloppu: uintia, pyöräilyä ja Breukelen

Pyöräilyä, pyöräilyä ja vielä pyöräilyä... Perjantaina ajoimme kaupungin toiselle laidalle vanhemman tyttäremme uintiharjoituksiin. Kyllä kannatti, vaikka raskas arkiviikko takana, hän jaksoi iloita uimisesta. Ei edes haitannut pitkä pyöräilymatka, kun lupasin että pysähdytään matkalla kahvilaan.

Lauantaina oli edessä syyskenkien etsimistä ja vaatevaraston täydentämistä. Suuntasimme tyttöporukalla Utrechtin vanhaan kaupunkiin ja yritimme etsiä sopivia kenkiä hieman kylmemmille keleille. Tällä kertaa olisin totisesti kaivannut hypermarketteja, sillä kolme tuntia uudessa ympäristössä ja tuloksena vain toiselle tytölle sopivat jalkineet. Löysimme kyllä ihanat syysmekot ja muutama paidan, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan näitä tosia lasten kenkiä. Onneksi keli ei vielä ole niin kylmä, ettei lekkareilla pärjää. Toisaalta tälläisten jokakelin syyskenkien etsiminen ei ollut aivan yksinkertaista. Kauniita lasten saappaita olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta kuka sellasilla kengillä leikkii koulunpihalla.

Sunnuntaina nuoremmalla tyttärellä oli taas luokkakaverinsa syntymäpäiväjuhlat. Tällä kertaa kävimme syntymäpäivillä viereisessä Breukelen kaupungissa, jonne pyöräilymatkaa tuli 14 kilometriä suuntaansa. Huh! Kaupunkin sijatsee Vechtjoen varrella Utrechtista pohjoiseen. Kaupungista löytyy myös aika komea linna, Kasteel Nijenrode, jonka mailla nykyisin toimii Nyenrode Business yliopisto. Kaupunki oli todella kaunis ja talot kanavan rannalla suuria, sillä tänne rikkaat amsterdamilaiset kauppiaat rakensivat kesähuvilansa 1600-luvulla. Käytiin vanhemman tyttären kanssa uimassa ja harjoittelemassa pääedellä hyppyä paikallisessa uimahallissa. Olikin ihan hyvä valinta, koska uimahallista löytyi useampi allas, liukumäki, sekä muutama poreallas. Kaiken lisäksi hallissa oli suhteellisen väljää. Uimareissulla olisin kuitenkin kaivannut kunnon naistensaunaa ja isompia peseytymistiloja, mutta näyttää että pesutilat on vaatimattomammat mihin olemme tottuneet. Nuorempi tytär sain synttäreillä harjoitella saippuan valmistusta, huulikiillon tekoa sekä perhostatuioinnin käteensä. Hyvin toiminnalliset syntymäpäivät, vaikkakin hieman kaukana kotoamme. Tyttäreni oli kuitenkin tyytyväinen juhliin ja illalla halusi kovasti esitellä isälleen omia pikku pöllösaippuoita. Tuoksuvat kuulema sitruunalta.

7. viikko: Hollannin byrokratiaa ja arviointikeskusteluja

Lisää papereita ja byrokratiaa... Huomasin pari viikkoa sitten saatuani viimein tämän BSN-numeron, että oma statukseni on täällä naimaton, kuten myös mieheni. Tietty asian olisi varmasti huomannut nopeamminkin, jos olisi osannut hollannin kieltä hieman enemmän. Täällähän nämä kaikki viralliset paperit tulee tällä hollannin kielellä. Lisäksi lapsemme eivät ole täällä virallisesti lapsiamme. Tähän täytyi tehdä muutos, jotta saan viimein pankkitilin ja hakea mahdollisesti verohelpotuksia täällä asuessamme. Maanantaiksi mieheni oli varannut minulle uuden ajan kaupungintalolle, jotta pääsen todistamaan perheeni virallisesti omakseni. Reippaasti polkaisin pyörällä itseni liikkeelle klo 11 aikaan tähän varattuun tapaamiseen ja odotin aulassa omaa vuoroani. Viimein aikani koitti ja sain hoidettua itseni ja mieheni naimisiin, mutta lapsemme ovat edelleen ilman vanhempia. Syntymätodistus, apostille, jne. Näitä lomakkeita ei tarvittu edes, kun muuttimme kommunnistiseen valtioon saatikka sitten maailman suurimpaan vakoiluvaltioon. Miten toisesta EU-maasta toiseen, voikin vaatia näin paljon byrokratiaa?

Vastaus liittyy varmasti nykyhistoriastamme, jossa maahanmuuttovastaisuus voimistuu koko EU-alueella. Maahanmuuttovastaisuutta perustellaan yleensä tällä lauseella:  "maahanmuuttajat vievät valtaväestön työpaikat". Ei, en ole viemässä kenenkään työpaikkaa. Olen omasta maasta lähetetty tutkijatohtori ja palkkani maksetaan edelleen kotimaasta. Tulen kuitenkin maksamaan tänne verot, aion syödä paikallisissa ravintoloissa ja ostaa paikallisilta yritäjiltä heidän tuotteitaan. Mutta ei, se ei riitä. Tarvitsen uuden todistuksen, jolla voin lapseni voivat todistaa, että olen heidän äiti ja mieheni heidän isä. Onni onnettomuudessa, mieheni oli Suomessa tällä viikolla ja haki nämä tarvittavat todistukset. Nyt vaan varaamaan uutta aikaa kaupungintalolle ja lapset omiin nimiin, jotta pääsee seuraavaksi tutustumaan paikallisiin veroviranomaisiin.

Jatkan lapsista ja heidän koulustaan... Tällä viikolla minulla oli keskustelut tyttöjen edistymisestä heidän opinnoissaan täällä. Puhuin molempien tyttöjen opettajien kanssa ja sain kuulla, että selvää kehittymistä oppimisessa oli tapahtunut. Molemmat yrittävät kovasti saada kontaktia muihin lapsiin sekä opettajaan ja tuntuvat viihtyvän koulussa jopa erinomaisesti. Nuorempi tyttäreni oli oppinut uuden sanan "compliment". Enää ei pyydetä ruokapöydässä: "Milk?" vaan "Could you mother give me milk, please?". Lisäksi nuorin tyttäremme on onnistunut saaman tässä lyhyessä ajassa itselleen vahvan englantilaisen aksentin intialaiskorostuksella sekä osaa kirjoittaa pieniä lauseita tekstaamalla, laittaen isot kirjaimet, pilkut sekä pisteet kohdilleen. Opettajan mielestä hän on valloittava lapsi, jolla on vahva luonne ja persoona. Vanhempi tyttäremme on luokkansa tähtioppilas matikassa ja saa joka viikko enemmän ja enemmän pisteitä sanakokeista. Hän alkaa pikku hiljaa osallistumaan luokan opetukseen sekä saa omaleimaisella huumorillaan koko luokan nauramaan kesken koulupäivän.

Keskustelun jälkeen jäi miettimään, miksi suomalaisessa koulussa on ainoastaan kouluvuoden alussa vastaavat 15 minuutin keskustelut opettajan kanssa ja vanhempien osallisuus heidän omien lapsien koulutyöhön lähes olematonta. Suomessahan tietoa lapseni koulupäivänkulusta opettajalta saan ainoastaan, jos sitä todella haluan ja uskallan sitä kysyä. Kärjistettynä voisin jopa sanoa, että tiedon lapseni koulupäivästä joudun muodostamaan ainoastaan oman lapseni sekä hänen mielikuvien perusteella. Itse en myöskään muista, että lapseni kehitykseen oppijana olisi paneuduttu samanlaisella pedagogisella otteella kuin täällä. Esimerkiksi, että opettaja olisi auttanut häntä tunteiden hallintaa taikka hänelle olisi etsitty oikea oppimistasoa yhdessä vanhempien kanssa keskustellen.

Täällä tulen käymään samaiset keskustelut opettajien kanssa vielä kolme kertaa tänä lukuvuonna. Tämän lisäksi sovimme opettajien kanssa yhdessä, kuinka voin tukea lapsieni oppimista kotioloissa. Näitä tälläisiä kehitysraportteja on edes turha haaveilla Suomessa, sillä jos lapsesi pärjää ihan hyvin jopa reilusti isommassa luokkakoossa. Kaikki tiivistetään tähän alkulukuvuoden 15 min: "Ongelmia hänellä ei ole oppimisessa ja hän tuntuu saavan jo kavereita". Voisikohan tässä olla selitys, miksi suomalaiset lapset eivät viihdy koulussa? Sillä, jos vanhempia ei koulu kiinnosta, niin miten heidän lapsensa siellä voisivat viihtyä ja kokea koulun merkitykselliseksi. Toisaalta joku voisi kysyä, tarvitseeko koulussa viihtyä ja meidän vanhempien kokea olevansa osallisina lapsiemme koulutyöhön. Itse vanhempana haluan, että kouluviihtyvyys paranee ja olen osallinen omien lapsieni koulutyöhön. Vanhempien osallisuus koulutyössä näkyy myös heidän omassa arjessaan, eilen aamulla sain juoda aamukahvini muiden oppilaiden vanhempien kanssa ja tänään minulla sekä lapsillani olisi mahdollisuus syödä illallista koulun tiloissa ja katsoa yhdessä elokuvaa. Jätämme kuitenkin elokuvan väliin ja suuntaamme kaupungin toiselle puolelle uimahalliin - tietenkin polkupyörillä.

6. viikonloppu: Groningen ja syntymäpäivät

Lauantaina tehtiin päivämatka Groningeniin. Matka olisi tietty taittunut muutamassa tunnissa junalla, mutta koska mieheni oli autonvientimatkalla Suomeen, päätettiin hyötyä vielä viimeisen kerran autostamme täällä. Ajoimme tuonne Groningeniin hieman kiertotietä, ja kävimme katsastamassa 32 kilometriä pitkän Afsluitdijkin padon. Vuonna 1933 valmistunut pato rakennettiin aikoinaan erottamaan Pohjanmereen kuulunut Zuiderzeen lahti järveksi. Lahdelle annettiin myös uusi nimi - IJsselmeer. Padon keskeltä löytyi viehättävä pieni kahvila, jossa nautittiin teet ja mehut sekä ihasteltiin hetki maisemia. Täältä jatkettiin matkaa kohti Friisinmaa -provinssia, josta edelleen ajettiin suorinta reittiä kohti Groningenia.

Groningen oli mukava ja kompakti kaupunki, jossa on noin 200 000 asukasta. Kaupungissa tuntui olevan paljon opiskelijoita. Kaupungin keskusta oli kokonsa puolesta pienehkö ja tunnelmaltaan enemmän saksalainen kuin mikään aikaisemmin vierailemamme kaupunki. Kaupunki on ulkoasultaan myös kaunis ja olisihan sieltä löytynyt paljon nähtävääkin, museoita ja kirkkoja. Tällä kertaan kuitenkin käytiin ihastelemassa vain ruokamarkkinoita ja nauttimassa erinomainen sekä erittäin edullinen illallinen De Betert Tijden -ravintolassa. Loppuilta meni sitten tyttöporukalla junassa kirjoja lueskellen kohti Utrechtia. 

Sunnutaina herättiin aikasin ja lähtettiin reippaasti vesisateesessa pyöräilemään kohti Ballorig -sisäleikkipuistoa ja syntymäpäiviä. Päivä menikin nopeasti, kun tyttärillä oli leikkikavereita ja itse sain hieman hengähtää tässä seuraavan viikon yksinhuoltajan arjessa. Ensi viikon yritetään totuttaa itsemme autottomaan elämään. Hirvittää hieman kuinkahan tässä selvitään ja onnistuuko arjen pyörittäminen pelkillä polkupyörillä ja junilla. En kuitenkaan halunnut lähteä selvittämään auton rekisteröintiä Hollannissa, sillä jos nettikirjoituksia on uskominen, kestää viikko jos toinenkin tässä rekisteröinnissä. Lisäksi meidän perheen hiilijalanjälki pieneni huomattavasti - ainakin hetkellisesti.