14. viikonloppu: joulumarkkinoita ja kansallismuseo

Aamupäivällä kävimme kotikulmilla järjestetyillä pienillä joulumarkkinoilla. Tunnelma oli mukavan kotoinen. Tarjolla oli vanhoja pop-levyjä soittava DJ, käsityöläisiä, muutama herkkukauppias sekä keittoa tarjolla rautapadoista. Nautimme tomaattikeitot ja kaakaot harvinaisessa auringonpaisteessa ja päätimme jatkaa isommille joulumarkkinoille.

Edessä oli siten 10 kilometrin pyöräily pienessä pakkasessa, mutta auringonpaisteessa. Molemmat tytöt päättivät tällä kertaa ryhtyä kyytiläisiksi, jotta matka sujuisi joutuisammin. Suuntasimme taas kohti Haarzuillensin kylää ja Kasteel de Haar -linnaa. Ensin tosin oli puettava reippaasti enemmän vaatetta päälle ja säädettävä polkupyörien satulat sopiville korkeuksille. Pyörämatkalla nähtiin jo ensimmäisiä merkkejä talvesta - jäätyneitä kanavia. Päästyämme perille, huomasimme että olimme unohtaneet käydä pankkiautomaatilla matkalla ja täkäläisellä tililläkin oli vain muutama kymppi rahaa. Noh, mietimme, että eihän "Country & Christmas Fair 2016" joulumarkkinoille nyt niin kalliit liput voi olla. Arvioimme väärin, lipun hinta oli 20 euroa henkilö. Huh! Maksoimme sisäänpääsyn kiltisti, koska pyörämatka heti takaisin ei houkutellut. Niin ja tytöt pääsivät ikänsä puolesta sisään ilmaiseksi. Onneksi markkinoille oli tuotu siirrettävä pankkiautomaatti, joten saatiin hieman rahaa ostoksiin ja ruokaan. Paikalla olikin paljon kauppiaita, yhteensä yli 240 pistettä, ja tunnelma tietysti hyvin kaupallinen. Onneksi osasin kuitenkin hillitä itseni ja jättää kaikki bling bling joulukoristeet takaisin myyntipöydille. Ostimme ainoastaan pienen palan fudgea ja pienen nuken. Tunnelma markkinoilla oli kuitenkin jouluinen ja paikka itsessään sopi hyvin näille markkinoille.

Sunnuntaina suunnattiin aivan toisaalle ja jätettiin 1. adventin juhlinta vain Partio -joulukalenterin avaamisen asteelle. Päätimme sunnuntai kunniaksi suunnata museokorteillamme Amsterdamin  Rijksmuseumiin eli tuttavallisemmin valtionmuseoon. Pienenä vinkkinä voin sanoa, että mikäli Amsterdamissa haluaa vierailla monessa suuressa museossa, on Museum Jaarkaart eli museokortti erinomainen hankinta. Monien museoiden ja taidegallerioiden pääsymaksu on yli 10 euroa, ja kun museokortti yli 25-vuotiaalta maksaa 40 euroa ja on voimassa vuoden, voi hyvin laskea onko kortin hankkiminen kannattavaa. Kortin voi ostaa mistä tahansa museosta paikan päällä, ja kortti oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn yli 400 museoon, joihin sisältyy lähes kaikki merkittävimmät museot Alankomaissa. Mutta takaisin tähän valtionmuseoon, jonka suojista löytyy erityisen paljon kulta-ajan maalareiden esimerkiksi Frans Halsin, Rembrandtin ja Vermeerin töitä, mutta myös paljon muuta, etenkin valokuvia ja aasialaista taidetta. Kiersimme museon neljä kerrosta reilussa parissa tunnissa ja näimme paljon tauluja kalpeanaamaisista lapsista ja pönäköistä sotasankareista.

14. viikko: Nanoblog

Täällä viikolla kirjoitin kuulumisiamme yliopiston nettisivulle englanniksi. Täältä voit käydä lukemassa jutun:

https://www.jyu.fi/science/muut_yksikot/nsc/en/nanoblog-amsterdam

13. viikonloppu: Ajaxin peli

On mahdotonta kirjoittaa blogia Hollannista kirjoittamatta lainkaan jalkapallosta. Sunnuntaina mekin suuntasimme kohti Ajax-NEC (Nijmegen) jalkapallopeliä. Sää oli erittäin tuulinen. Pyörätiet oli täynnä risuja, mutta onneksi peliin mennessä päästiin pyöräilemään myötätuuleen. Tämän perheen tapoihin kuuluu lähteä kaikkialle hieman viime tingassa. Päästyämme asemalle huomasimme, että muutama juna oli jopa peruttu tänään. Pääsimme paikan päälle Amsterdam ArenAlle juuri ennen pelin alkua. Tämä ArenA sijaitsee lyhyen junamatkan päässä Amsterdamin keskustasta, keskellä suurta ravintola-, viihdytys-, ja ostosaluetta. ArenA on kooltaan Hollannin suurin jalkapallostadioni ja sinne mahtuu hieman yli 50 000 katsojaa.

Jalkapallo yleisö on hyvin miesvoittoista, mutta ainakin vanhempi tytär tuntui viihtyvän hyvin pelissä. Vaikka välistä hänestä tuntuikin, että katselimme pikku-ukkojen pallopeliä hattuhyllyllä. Nuorempi tytär vaati saada kirjan mukaan ja hän käyttikin ensimmäisen puoliajan kirjan lukemiseen. Itse pelin kulku oli seuraava. Ensimmäisen puoliaika oli nuoren tanskalaispelaajan maali-iloittelua, sillä tämä Dolberg teki pelin alkuun hattutempun. Loppu peli olikin kohtuullisen tavanomainen eli tylsää Ajaxin painostusta/kikkailua ja ansaittu 5-0 voitto. Noh loppupäätelmänä voin sanoa, että Hollannin sarjan joukkueiden tasoerot tuntuvat erittäin isoilta. 

13. viikko: Töitä ja vesisadetta

Viimein sain jotain onnistumaan ja voin viimein olla tyytyväinen kahden viikon labrassa työskentelyyni. Alkuviikko meni samaan tapaan kuin viime viikko, mutta keskiviikkoiltana totesin koeasetelmani täysin mahdottomaksi. Signaali, joka osoittautui 1%:n suuruiseksi, jäi tällä mittausjaksolla  mittamatta. Sain kyllä koko viikon ja edellisen erinomaista opetusta ja opin paljon uutta. Nyt siis tiedän, mitä tulisi tehdä aivan toisella tapaa. Onneksi kuitenkin olin tehnyt varasuunnitelman näille kahdelle viikolle. Tämän varasuunnitelman mukaan menin sitten viimeiset pari päivää. Lopulta sain kuin sainkin ihan kelpo sarjan näytteitä mitattua ja datan laadussakaan ei ole mitään valittamista. Suttuvihkoni vaati lisäksi päivityksen, joten 'Notes of a Genius' vaaleanpunaisilla kansilla oli sopiva valinta tähän mittausjakson päätteeksi.

Vaikka olen ehdottomasti ollut tyytyväinen siihen, ettei täällä lasten tarvitse pakkautua toppahaalareihin tai itseni paksuun villapaitaan talvella ulos lähtiessä, ei Hollannissa suinkaan aina lämmin ole. Vettä sataa lähes päivittäin ja sitä tulee kerralla suhteellisen paljon. Yleensä kyllä pääasiassa kyse 10-15 minuutin kuurosateesta. Eniten kuitenkin ärsyttää se, että sateen kaverina tuulee paljon. Ja tämä tuuli varmistaa, että kylmyys tuntuu aivan luissa saakka ja olet yltäpäältä märkä. Mikäpäs sen mukavampaa, kun on aivan märissä vaatteissa hieman koleassa toimistossa työskentely.  

12. viikonkonloppu: Sinterklaas

Sunnuntaina saimme nauttia koleassa säässä roppakaupalla alankomaista kulttuuriperinnettä, kun ohjelmassa oli loppusyksyn kohokohta Sinterklaas intocht Utrecht eli Sinterklaasin saapuminen Utrechtiin. Hollantilaiset ja belgialaiset, jotka molemmat juhlivat Sinterklaasia, ovat tarkkoja, ettei tätä valkopartaista ja punanuttuista vanhaa herraa vahingossa sekoiteta reilua kuukautta myöhemmin saapuvaan kollegaansa joulupukkiin.

Sinterklaasin juuret juontavat 300-luvulla nykyisen Turkin alueella Myran kaupungissa vaikuttaneeseen piispaan Pyhään Nikolaukseen. Apurinaan piispankaapun verhoutuneella Sinterklaasilla on tummalla maalilla naamansa värjännyt Zwarte Piet eli Musta Pekka. Hän on nykyisin hyvin monikulttuurisessa Hollannissa jo vähän ristiriitaiseksi koettu hahmo.

Joka vuosi marraskuun puolivälissä Sinterklaas purjehtii höyrylaivalla kotoaan Espanjasta Alankomaihin ja jatkaa rantauduttuaan matkaa vaalenharmaalla ratsullaan Amerigolla. Pelkästään Utrechtissa häntä on vastaanottamassa kymmeniä tuhansia ihmisiä ja sama toistuu kaikissa isommissa veden äärellä sijaitsevissa kaupungeissa. Tästä eteenpän parin viikon ajan hollantilaislapset voivat jättää yöksi kenkiinsä porkkanoita tai omenoita Amerigo-ratsulle ja ehkä pienen viiniannoksen itse Sinterklaasille. Jos hyvin käy, yön aikana nuo muistamiset ovat vaihtuvat pieniin lahjoihin tai makeisiin herkkuihin. Suurin lahjasaalis on luvassa 5. joulukuuta juuri ennen kuin Sinterklaas palaa laivallaan takaisin Espanjaan. Silloin kodin oven taakse saattaa ilmestyä kokonainen säkillinen paketteja.

12. viikko: LaserLab ja Sint Maarten päivä

Vrije Universiteit (VU) on toinen Amsterdamin kahdesta yliopistosta. Amsterdamin toinen yliopisto, Universiteit van Amsterdam (UVA) taas on aivan kaupungin keskustassa. VU on iso yliopisto ja sijaitsee noin seitsemän kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Yliopiston kampus on viihtyisä, joskin ulkoisesti se muistuttaa DDR -tyylistä betonikompleksia. Yliopiston ilmapiiri on kansainvälinen ja erittäin ystävällinen. Tutkijat ovat helposti lähestyttäviä, ja he vaikuttivat aiheensa tuntevilta ja motivoituneilta. Itse pääsin tällä viikolla työskentelemään LaserLab Amsterdam Monster labrassa. Olen oppinut paljon uutta, vaikka mittaukset ei ainakaan vielä onnistuneet. Ensi viikolla uudella energialla ja koitan saada tämän uuden hirviölabran haltuuni.

Mutta palataan Sint Maarten päivään, jota tänään 11.11. juhlittiin Utrechtin kaduilla. Hollantilaisille lapsille Sint Maarten päivä on nimenomaan se päivä, jolloin saa luvalla kiertää ovelta ovelle karkkia kerjäämässä. Hollantilaiset tuntuvat rakastavat karkkia ja sen antamista. Me Suomessa emme tätä Pyhän Martinin päivää taikka Halloweeniä näin syksyllä juhli, johtuen ehkä siitä että meillä vietetään keväällä vastaavaa palmusunnuntain virpomispäivää. Ihanaa kuitenkin huomata, että hollantilaiset lapset ja aikuiset panostavat näihin lauluihin ja lyhtyihin näin pimenevinä syksyiltoina. Aiemmin tosin Pyhän Martinin päivänä vain köyhät ihmiset vierailivat toisten kotien ovilla saadakseen ruokaa talveksi. Hollantilaiset haluavat kuitenkin pitää kiinni perinteistään näin syksyisin, sillä meidänkin ovella kävi noin 40 lasta pikkulyhtyineen laulamassa hollannin kielisiä lauluja. Tietysti minä tarjosin suomalaisia karkkeja palkaksi näille pikku laulajille. Parhain esitys taisi olla tämä kolmen pienen pojan Rap-versio tästä laulusta, joka menee jota kuinkin näin:

Sint Maarten, Sint Maarten

De Koeien hebben staarten

De Meisjes hebben rokjes aan

Daar Komt Sinte Maarten aan. 

 

11. viikonloppu: Sint Maarten paraati

Pyhän Martinin päivää vietetään pienessä osaa Belgiaa sekä Hollantia. Saksassa Pyhän Martinin päivää juhlitaan lähes jokaisessa kylässä. Martinin päivä on vuosisatoja vanha eurooppalainen kristillinen juhla. Suomessa juhla on jäänyt vuosien varrella unohduksiin, mutta perinteisesti suomalaisten kansallisessa kulttuurissa se on yhdistynyt kekrin viettoon. Pyhä Martti oli erittäin tärkeä pyhimys keskiajan Euroopassa. Martin tapasi Amiensin kaupungin edustalla kovaonnisen kerjäläisen. Hänellä ei ollut rahaa tai ruokaa, joten Martin halkaisi miekallaan viittansa kahtia ja antoi toisen puoliskon palelevan kerjäläisen lämmikkeeksi. Seuraavan yönä Pyhä Martin näki näyn, joka paljasti kerjäläisen olleen Jeesus. Tämän jälkeen hän otti kasteen, erosi armeijasta ja alkoi lähetystyöntekijänä evankelioida. Pyhän Martin sanotaan tuovan talven ja roudan, joten juhlapäivä liittyy vahvasti joulukauden avajaisiin Hollannissa.

Utrechtissa Pyhän Martinin päivää juhlitaan paraatilla. Sen edessä kulkee paperista tehty Pyhä Martin, joka ratsastaa hevosen selässä punaisessa viitassaan. Perässä kävelevät lapset vanhempineen paperilyhtyjen kanssa sekä laulavat. Itse jättäytyimme pois paraatista ja keskityimme sen ihailemiseen muutaman ystäväperheen kesken. Paraatissa oli monia lapsiperheitä ja muutama koulukaverikin löytyi kävelemästä. Paraatin jälkeen kävimme vielä pizzalla Utrechtin keskustassa ystävien kesken, La Fontana -pizzeriassa. Ruoka ja seura oli erinomaista.

11. viikko: DigiD ja kielimuuri

Hollannilla on selkeä pyrkimys olla tietoyhteiskunta. Kuvioon kuuluu, että suuri osa palveluista on rakennettu vain netin kautta hoituviksi. Periaatteessa pyrkimys on kannatettava - tehdään ihmisten elämästä helpompaa ja vähennetään virastoissa jonottamisen tarvetta. Silti tässä parin viime kuukauden aikana on tullut useamman toivottua, että olisipa jossain tiski, jonne mennä ilman ajanvarausta ja odottaa kun tiskin toisella puolella istuva ihminen hoitaa asian kerralla kuntoon.

     

Hieman selvitystä näiden järjestelmien vaikeudesta Hollannissa. Jotta mihinkään sähköiseen palveluun pääsee käsiksi tarvitsee ensin BSN-numeron. Kyseessä on Suomen sosiaaliturvatunnusta vastaava tunniste, jota kysytään tarvitaan kaikkialle oli kyse sitten pankkitilin avaamisesta tai verotusasioiden hoitamisesta. BSN-numero on viimein saatu ja kaikki perheenjäsenet on rekisteröity yhdeksi perheeksi Suomen maistraatista haettujen väestörekisteriotteiden ja apostille -todistusten avulla. On aika aika siirtyä eteenpäin kohti uusia järjestelmiä. Tilaamme mieheni kanssa innoissaan DigiD -tunnukset, jonka jälkeen päästään hakemaan verohelpotuksia esimerkiksi näistä iltapäivähoidon maksuista.

Mikä on tämä DigiD? Se on identiteetin hallinta-alusta, jota Alankomaissa käyttävät esimerkiksi vero- ja kouluhallinto. Tämä järjestelmä on tietysti sidottu näihin BSN -numeroihin, kuinka mukavaa. Nykyisin siihen liittyminen on suotavaa ja sähköisiä verolomakkeita jätettäessä jopa pakollista.

Noh, eihän tämä asia nyt ihan niin mene, että täytä verkkolomake ja odota aktivointikirjettä maksimissaan viisi päivää - Voilà, olet järjestelmässä. Olen innoissani hakenut DigiD -tunnuksen jo viime kuussa ja olen reippaasti aktivoinut sen valmiiksi. Maanantaina minun tuli antaa sähköinen valtakirja miehelleni käyttäen tätä DigiD:tä. Jippii, viimein pääsemme hakemaan verohelpotuksia lasten päivähoitokuluista. Yritän kirjautua järjestelmään, mutta ei. En pääse enää kirjautumaan sisään, vaikka olen kirjoittanut tunnuksen sekä salasanan muistiin. Saan silmilleni viestin, joka kertoo sujuvasti hollannin kielellä, että käyttäjätunnus ja salasana ei vastaa toisiaan ja voin yrittää uudelleen 15 minuutin kuluttua. Yritän ja uudelleen sama viesti. Soitan palvelunumeroon, jossa minua palvellaan hollannin kielellä. Ymmärrän huonosti, mutta sen verran ymmärrä, että minun on parempi laittaa kysymys sähköpostitse. Teen sen ja ohjeena on, että hae uusi tunnus, sillä vanha tunnus on jostain syystä lukkiutunut, vaikka näin ei periaatteessa pitäisi käydä. Onneksi olen jo tehnyt tämän aikaisemmin ja perjantaina saan viimein aktivoitua uuden tunnuksen. Pääsemme  viimein hakemaan verohelpotuksia, joiden myöntäminen selviää aikaisintaan noin viiden viikon kuluttua.

En tiedä, miltä suomalainen yhteiskunta järjestelmineen näyttäytyy ulkomaalaisen silmissä. Mutta ainakin minun silmissä tämä hollantilaisen järjestelmän sisään sukeltaminen vaikuttaa erittäin vaikealta kaaviokuvalta, jonka piirtämiseen menee paljon aikaa.