Sunnuntaina saimme nauttia koleassa säässä roppakaupalla alankomaista kulttuuriperinnettä, kun ohjelmassa oli loppusyksyn kohokohta Sinterklaas intocht Utrecht eli Sinterklaasin saapuminen Utrechtiin. Hollantilaiset ja belgialaiset, jotka molemmat juhlivat Sinterklaasia, ovat tarkkoja, ettei tätä valkopartaista ja punanuttuista vanhaa herraa vahingossa sekoiteta reilua kuukautta myöhemmin saapuvaan kollegaansa joulupukkiin.
Sinterklaasin juuret juontavat 300-luvulla nykyisen Turkin alueella Myran kaupungissa vaikuttaneeseen piispaan Pyhään Nikolaukseen. Apurinaan piispankaapun verhoutuneella Sinterklaasilla on tummalla maalilla naamansa värjännyt Zwarte Piet eli Musta Pekka. Hän on nykyisin hyvin monikulttuurisessa Hollannissa jo vähän ristiriitaiseksi koettu hahmo.
Joka vuosi marraskuun puolivälissä Sinterklaas purjehtii höyrylaivalla kotoaan Espanjasta Alankomaihin ja jatkaa rantauduttuaan matkaa vaalenharmaalla ratsullaan Amerigolla. Pelkästään Utrechtissa häntä on vastaanottamassa kymmeniä tuhansia ihmisiä ja sama toistuu kaikissa isommissa veden äärellä sijaitsevissa kaupungeissa. Tästä eteenpän parin viikon ajan hollantilaislapset voivat jättää yöksi kenkiinsä porkkanoita tai omenoita Amerigo-ratsulle ja ehkä pienen viiniannoksen itse Sinterklaasille. Jos hyvin käy, yön aikana nuo muistamiset ovat vaihtuvat pieniin lahjoihin tai makeisiin herkkuihin. Suurin lahjasaalis on luvassa 5. joulukuuta juuri ennen kuin Sinterklaas palaa laivallaan takaisin Espanjaan. Silloin kodin oven taakse saattaa ilmestyä kokonainen säkillinen paketteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti