Saimme kutsun tyttöjen luokkakavereiden luokse sunnuntailounaalle, sillä edellytyksenä, että teen meille jälkiruoat matkaan. Otimme kutsun ilolla vastaan, koska on mukava vaihtaa kuulumisia muiden expattien kanssa muutenkin kuin kouluympäristössä. Kyläpaikka sijaitsi naapurikaupungissa Bildhovenissa ja koska sää oli tänään aurinkoinen, päätimme lähteä pyörillä liikenteeseen. 13 kilometrin matka tuntui sopivalta pyörämatkalta ja todella hyvältä idealta näin kauniina aamupäivänä.
Kaikki meni ihan hyvin Utrechtin kaupungin keskustaan asti, mutta sen jälkeen pienet ongelmat alkoivat. Ensimmäisenä huomasin, että ideani viedä Runebergin torttuja tuliaiseksi osoittautui kuningasideaksi varsinkin, kun kuljettaa polkupyörän ne tarakalla. Pienikin töyssy ja kaikki tortut kääntyi lautasella väärinpäin. Hupsista, totesi mieheni! Toisena päästyämme De Bildiin, polkupyöräni etukumi pamahti rikki. No kävelimme lähimmälle pyöräliikkeelle, josko saisimme korjausapua. Mutta eihän sunnuntaina pienessä kylässä mikään erikoisliike ole auki. Jätimme pyörän siihen ja jatkoimme matkaa kahdella pyörällä, molemmat tytöt tarakalla istuen. Kolmantena huomasin tyttäreni pyörän satulan pyörivän valtoimenaan ja ruuvin olevan täysin auki. Joten poljin loppumatkan pienellä lastenpyörällä, jonka satula ei pysynyt lainkaan paikallaan. Saavuimme perille lähes tunnin myöhässä ja huomasin, että olin unohtanut tuliaiseni kotimme kirjahyllyyn.
Ei mennyt aivan putkeen tämä sunnuntai aamupäivän pyöräily, mutta loppupäivä olikin aivan toista. Saimme todella herkulliset kinkkualkupalat espanjalaisilta ja erinomaista grilliruokaa autraalialaisittain. Lopuksi nautittiin kahvia ja hieman kärsineitä, mutta maittavia suomalaisia Runebergin torttuja. Olipahan päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti