Maanantaina heräsin ajatukseen, että koko loppuviikoksi oli luvattu pakkasta. Jopa keskipäivällä lämpötila jäisi selvästi nollan alapuolelle. Näin suomalaisena ajattelin, että mukavaa kun tulee pikku pakkanen ja sää muuttuu kuivemmaksi. Saan tuuletettua viimein petivaatteemme ulkona ja ehkäpä joku päivä on jopa hieman valoisampi ympäristö - lumen ansioista. No eihän tämä nyt niin mennyt, kun ajattelin. Maassa, jonka kaikki talot on rakennettu ilman sen suurempia eristyksiä ja todella isoilla ikkunoilla, on kylmä ja sen liikenne menee sekaisin.
Omassa isoikkunaisessa talossa olo on muuttunut viluisaksi ja olen kaivanut kaapeista kaikki villasukat ja -paidat esille. Silti pahin paikka on työpaikkani toimisto Amsterdamissa. Tällä viikolla olen kirjoittanut toimistolla vain 15 asteen lämpötilassa toppatakki päällä ja juonut päivittäin useita kuppeja teetä pitääkseni itseni edes jollain keinoin lämpimänä. Ensimmäisen kerran täällä asuessani kaipaan suomalaista saunaa ja kolminkertaisia vetämättömiä ikkunoita.
Entäs se liikenne? Tiistaina sitten junat päätti olla liikkumatta Utrechtin ja Amsterdamin välillä, koska Amsterdamissa ja sen ympäristössä oli yön aikana ollut hirmuinen myrsky (=pikkuinen pakkastuuli). Tämä yllättävä talvimyrsky sai koko Amsterdamin ja sen ympäristön aamupäivällä aivan sekaisin, koska näitä vetoisia taloja lämmitettiin hieman enemmän ja sähköverkko hajosi suuren energiatarpeen vuoksi. Me tietysti nukuimme täysin tietämättöminä kaikesta Utrechtissa ja pyöräilin aamulla tuttuun tapaan asemalle. Saavuttuani, ihmettelin väen paljoutta rakennuksessa ja jatkuvia kuulutuksia. Lopulta ymmärsin, että junat eivät tänä aamuna kulje lainkaan ja pakkassää saattaa aiheuttaa junien myöhästelyjä koko loppuviikon. En tietenkään suomalaisena voinut kuvitella junaliikenteessä tälläistä toimimattomuutta, sillä eihän pakkastakaan ollut pahimmillaan koko viikolla kuin -4 astetta. Junien myöhästelyt on täällä aivan arkipäiväisiä, joten niistä tietottaminen oli myös jotain uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti