Suomessa peruskoulun arviointikulttuuri nojaa ainakin toisella kyljellään edelleen toimintatapaan,
jossa yksittäisten suoritteiden perusteella määritellään se, mitä osaat, mihin
sovellut, miten menestyt ja mitä seuraavaksi tulet tekemään. Uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa tätä toimintatapaa pyritään muuttamassa. Vaikka tätä muutosta kritisoidaan laajalti vanhempien keskuudessa, alan itse olla vahvasti uudistuksen puolella. Esimerkiksi viime kesänä Yle uutisoi, että kympin oppilaalle numeroista luopuminen voi olla vaikeaa. Itseni on vaikea olla esittämättä kysymystä tähän artikkeliin, onko se luopuminen todella vaikeaa oppilaille vai onko se vaikeaa vain opettajille ja vanhemmille?
Luettuani tyttärien viime viikkoiset puoliväliarvioinnit, olen todella yllättänyt niiden erilaisuudesta. Raportit on kirjoitettu erinomaisella englannilla ja ne sisältävät kumpainenkin kuusi täyttä sivua tekstiä. Raporteissa on hyvin yksillölliset kuvaukset tyttäristäni opiskelijoina. Saan tietää, millaisia lapseni on kouluympäristössä, kuinka he osaavat toimia yhteisössä ja miten he ilmaisevat itseään. Tietysti molemmissa arvioinneissa keskitytään paljolti englannin kielen oppimiseen, jonka avulla he pystyvät seuraamaan opetusta ja ottavat reippaasti osaa keskusteluun. Huomattavaa on, että missään kohdin lapsia ei vertailla keskenään. Tästä tosin monet intialaiset äidit olivat hyvin harmissaan. Arvioinneissa mainitaan keskitytään useassa kohtaa siihen, miten lasten itseluottamus on kehittynyt syksyn aikana. Lisäksi kommentoidaan sitä, miten lapset pystyvät kantamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kun tätä usean sivun yksilöllisesti ja selvästi ajatuksella kirjoitettua kuvausta vertaa viime kevään arviointiin Suomen koulussa on ero todella suuri. Suomen arvion pohjalta en pystynyt juurikaan muodostamaan kuvaa siitä, millainen lapseni kouluympäristössä enkä kovin paljon edes siitä, millaisia taitoja hän on ainekohtaisten oppisisältöjen lisäksi siellä elämää varten oppinut.
Haluan kuitenkin uskoa, että "pojasta polvi paranee". Mielestäni peruskoulun kaksi tärkeintä tehtävää ovat 1) kasvattaa taitavia oppijoita niin oppiainesisältöjen kuin erilaisten yhteistyötaitojen osalta ja 2) rakentaa itsetuntemusta, eli auttaa oppilaita ymmärtämään, keitä he todella ovat. Oppilaita tulisi rohkaista heitä olemaan oma itsensä ja löytämään omat vahvuutensa.
Tarvitsemme tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmisiä, jotka ovat oikeilla
paikoilla toimimassa sisäisesti motivoituneina, hommaansa omistautuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti