6. viikko: koulumaksut

"Hallitus ilmoitti leikkaavansa lapsilisiä", "Jyväskylä nostaa päivähoitomaksuja sekä iltapäiväkerhojen maksuja", jne. Näiden noin muutaman kymmenen euron kuukausimenetyksien aiheuttavien säästötoimien julistetaan romuttavan koko pohjoismaisen hyvinvointimallin ja ajavan lapsiperheet köyhyyteen. Lasten koulutus ei minunkaan mielestäni ole hyvä säästökohde. Silti tuntuu, ettei moni Suomessa ymmärrä, kuinka ruhtinaallisesti ja avokätisesti suomalaisia lapsiperheitä yhä tuetaan julkisista varoista. Suomessa kaikki veronmaksajat osallistuvat julkisen päivähoidon ja ilmaisen koulutuksen maksamiseen. Suomalaiset lapsiperheet pääsevät tukeutumaan muihin veronmaksajiin ihan eri tavalla kuin monessa muussa länsimaassa, kehitysmaista puhumattakaan. Toissa päivän Ylen talousuutinen jakoi ajatukseni, jossa Cambridgen yliopiston taloustieteilijä Chang arveli, että Skandinavian maissa valitetaan hyvinvointivaltiosta vain siksi, että ihmiset eivät ole eläneet maissa, joissa sitä ei ole." Tästä näkökulmasta katsottuna, valitus muutamasta kymmenestä eurosta tuntuu minusta kohtuuttomalta.

Ehkä suomalaisten vanhempien kannattaisi olla hieman nykyistä kiitollisempia. Tarkastellaan vertailun vuoksi tilannettamme Hollannissa. Peruskoulutus on toki Hollannissa ilmaista, mutta hyviä valtion kouluja ei riitä kaikille ja opetuskielenä on Hollanti. Jos tutkijavanhemmat haluavat varmistaa opetuksen laadun ja että lapsi pysyy työssä edellytettävän kansainvälistymisen ajan suomalaisten ikätovereidensa kanssa samalla luokkatasolla, pitää lapsi panna kansainväliseen opinahjoon. (Tässä kohdin pitää muistaa, että lapsillamme on jo englanninkielen taitoa pohjalla, joten oletan heidän sopeutumisen englannin kieliseen ympäristöön tapahtuvan hieman sujuvammin kuin hollannin kieliseen.) Amsterdamissa tämä lysti voi maksaa yksityisessä koulussa jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Itse pääsimme hieman halvemmalla, kun päätimme asua Utrechtissa Amsterdamin sijaan. Kuitenkin tällä viikolla maksettuani molempien tyttärien koulun lukuvuosimaksun noin 10 000 euroa sekä kolmena päivänä viikossa järjestettävän iltapäivähoidon kuukausimaksun yli 1 000 euroa, minun on vaikea yhtyä valitukseen muutaman kympin kuukausimenetyksistä Suomessa.

Kyllä, luit oikein -11 000 euroa tässä kuussa säästötililleni!

Koulutuksen kalleus on ajaa täällä keskiluokkaa ratkaisuihin, joihin Suomessa harva turvautuisi. Moni perhe tukeutuu isovanhempiin, jotta saisi koulumaksut hoidettua ja tarjottua lapselleen laadultaan parasta opetusta. Yhteistä kouluruokailua ei ole vaan joka aamu vanhemmat pakkaavat lapsille lounaan sekä pienen välipalan reppuun. Iltapäivähoitoon ei ole varaa, vaan tehdään osa-aikaista työtä, jotta ehditään ajoissa lapsia koululle vastaan. Useimmilla työssä käyvillä suomalaisvanhemmilla ei vastaavia huolia ole. Lapsille löytyy yhä vahvasti subventoitua iltapäivätoimintaa, ilmaista kouluruokaa ja laadukasta peruskoulua, riippumatta asuinpaikasta. Vanhempien ei tarvitse kieltäytyä kokopäivätyöstä siksi, että lasten hoitojärjestelyt tulisivat liian kalliiksi. Maksut jäävät pieniksi tai niitä ei ole. Suomalaiseen yhteiskuntaan on kuulunut se, että kaikki veronmaksajat hoitavat ja kouluttavat kaikkien lapset. Siitä kannattaa olla ylpeä ja kiitollinen. Lapsiperheille myönteinen malli ei saa olla itsestäänselvyys.

Nuoremman tyttäreni leipomat keksit "nero-tunnilla" perjantaina.

Tällä viikolla Helsingin sanomissa oli juttu, jossa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch julisti: "Vanhemmuuden nähdään sulkevan hirveän määrän asioita elämästä, että sitä sitten lykätään". Omalla kohdalla en voi allekirjoittaa lausetta, sillä en ole noin toiminut. Olen hankkinut lapset suhteellisen nuorena. Lisäksi olen hallituksen ja muiden rahoittajien toiveiden mukaisesti kansainvälistynyt tutkijana. Kuitenkin maksettuani nämä tämän kuun henkilökohtaiset kansainvälistymiskulut tällä viikolla (lasten koulumaksut sekä iltapäivähoidon) omista säästöistä alan ymmärtämään oman elämäni absurdiuden muiden silmissä. Kannattaako lapsiperheen ylipäätään kansainvälistyä vai olisiko sittenkin parempi vain pysyä kotikaupungin tutuissa ympyröissä? Omani ja perheeni mielestäni kannattaa.