5. viikko: Amersfoort ja the WALL

Maanantaina saimme vielä nauttia mummon seurasta, joten päätimme lähteä illalliselle naapurikaupunkiin. Löysimme pienen kaupungin, Amersfoortin, aivan Utrechtin läheisyydestä. Kaupunki sijaitsee Eemjoen varrella. Kaupungissa on suunnilleen saman verran asukkaita kuin kotikaupungissamme Jyväskylässä. Kaupunki on 1250-luvulla perustettu ja sieltä löytyy 98 metrinen Onze-Lieve-Vrouwentoren -kirkontorni. Tornin kyljessä on aikaisemmin ollut kirkko, mutta se on tuhoutunut jo 1700-luvun loppupuolella. Vanhan kaupungin rakennukset ovat suurimmaksi osaksi keskiajalta. Kaupungin ydinkeskusta tuntui todella pieneltä alueelta ja rakentui Stadsring -kadun sisäpuolelle. Kivoja ravintoloita ja kahviloita tuntui olevan joka nurkalla. Muita turisteja ja ulkomaalaisia tuntuu olevan aika vähän liikkeellä. Mieheni löysi meille mukavan Hete Kolen -BBQ ravintola, jonka avautumista jouduimme jopa hetken odottamaan. Odotus osoittautui kuitenkin vaivan arvoiseksi, sillä ruoka-annokset ravintolassa oli erinomaisia, suuria ja todella lihaisia. 

Olemme olleet täällä jo kuukauden. Olin tehnyt lasten kanssa sopimuksen, jos he käyttäytyvät koulussa asiallisesti, saavat he ostaa itselleen lisää Friends legoja kesälomalla kerätyillä rahoillaan. Torstaina tyttäreni muistutti minua asiasta, joten lähdimme isoon lelukauppaan vierailulle. Ajoimme the WALL -ostoskeskukseen, joka on tässä Keski-Eurooppalaisessa ympäristössä  musta lammas laitakaupungilla. Asumme kaupungissa, jossa lähes jokaiselle ruokatavaralle on oma kauppansa. Tämä kyisenen ostoskeskus voisi ulkomuotonsa puolesta olla lentokenttä tyhjine parkkialueineen. Paikka osoittautui kuitenkin kelpo paikaksi legojen osteluun, sillä hinnat kaupassa oli edullisemmat kuin missään täällä taikka edes Suomessa. Lisäksi löysimme tästä puolityhjästä ostarista vielä hyvin edullisen, laajan ja tasokkaan urheiluvälinekaupan, josta saatiin tyttärille tanssiasu sekä uimapuku syksyn urheiluharrastuksiin. 

Itse jäin illalla vielä miettimään tätä ostoskulttuuriemme erilaisuutta eri maissa. Allekirjoittaneena tunnustan viettäneeni Amerikassa sekä Suomessa hyvin paljon aikaa isoissa hypermarketeissa. Voisinpa jopa sanoa, että hypermarketit on olleet minulle jonkilainen harrastus niissä vietetyn ajan puolesta. Täällä asuessamme käytämme pientä lähikauppaa, ostamme leipämme leipomosta ja käymme torilla vihannesostoksilla. Aikaa ostosten tekemiseen menee täällä asuessa hieman vähemmän ja ainakin leivän tiedän ostavani tuoreena suoraan sen leipojalta. Hän jopa on alkanut suositella minulle kaupassaan tiettyjä leipiä kuukauden tuttavuutemme aikana. Tarkastelen kuittejani ja huomaan, että ruokakuluni on lähes saman verran riippumatta siitä, ostanko ne täällä lähikaupasta vai kotimaassani hypermarketista. Tähän lähikauppa elämäntyylin minulle riittää polkupyörä sekä jalat, ja ostan kerralla vain sen minkä jaksan kantaa. Suomessa tarvitsen tila-auton isoille koko viikon ruokaostoksille, tosin maitoa joudun hakemaan kuitenkin jopa päivä lisää jääkaapin pienuuden vuoksi. Suomessa samasta hypermarkestista saa aivan kaiken, eikä minun tarvitse lähteä ostamaan urheilutarvikkeita taikka pesukoneita toisesta kaupasta kaupungin toiselta puolelta. Toisaalta, tarvitsenko jokaisella maidonhakureissullani mahdollisuuden ostaan pesukoneen? En osaa kuitenkaan päättää kumpi näistä tavoista toimii paremmin meidän perheessä, molemmissa tavoissa on puolensa. Lähikauppojen puolesta puhuessani ainakin itse huomaan sen, että täällä olessani liikun enemmän ulkoilmassa kuin Suomessa näin aikuisiällä. Lisäksi autoni seisoo kadun varressa useina päivinä. Minun ei tarvitse kävellä hypermarketin sisällä hyllyjen välissä maitohyllylle, vaan saan kävellä saman matkan ulkoilmassa ihastellen naapuritalojen ikkunoista sisään. Eilisen ostarireissun aikana, huomasin kaipaavani näitä hypermarketteja. Tänä aamuna nauttiessani tuoretta leipää aamupalaksi, en ole ollenkaan niin varma.