Lauantaina suunnattiin auto kohti Hollannin aivan
eteläisintä kärkeä. Vierailukaupugiksi valittiin Maastricht. Ajomatkaa
kertyi noin pari tuntia ja vastassa oleva kaupunki olikin hieman
erilainen kuin kotikaupunkimme Utrecht. Kaupungissa näkyi vahvasti
Saksan, Ranskan, Belgian sekä Luxemburgin läheisyys. Eikä siis ole
mikään ihme että juuri tässä kaupungissa vuonna 1991, 12 EU-maata
allekirjoittivat ensimmäisen yhteisen poliittisen ja taloudellisen
sopimuksen. Tästä pari vuotta myöhemmin perustettiin Euroopan Unioni.
Kävelimme hetken labyrinttimaisessa kaupungissa, ostimme teetä ja
nautimme tuttuun tapaan jäätelöt.
Iltapäivällä lähdimme katsastamaan roomalaisten aikaista
Fort Sint Pieter aluetta. Täällä nautittiin piirakat ja katsastettiin
aasialaisten tyyliin linnoitus, muutama valokuva ja autoon. Olimmehan aivan Saksan vieressä, ja tottakai meidän oli kerättävä kauppojen aukioloaikoina
toiseen maahan viiniostoksille sekä illalliselle. Suuntasimme kohti
Aachenin kaupunkia, jossa kävimme 'säästö'-ostoksilla sekä
italialaisessa ravintolassa syömässä. Yöksi suuntasimme takaisin kotiin,
koska matka oli vain sen pari tuntia Utrechtiin.
Sunnuntain vierailukohde oli Kasteel de Haar noin kymmenen kilometrin päässä Utrechtin keskustasta. Linnaa pidetään yhtenä Hollannin hienoimmista. Itse jo pari viikkoa sitten sen ohi sattumalta pyöräilin, mutta silloin vielä jäi selvittämättä millaisesta paikasta oikeastaan onkaan kyse. Paikalla on sijainnut linna jo ainakin 1300-luvulta saakka. Nykyinen rakennus on kuitenkin vain reilu sata vuotta vanha. Linna on kuitenkin rakennettu muistuttamaan satulinnaa keskiajalta, jollaista ei oikeastaan koskaan ole ollut. Varustelutasoltaan linna oli puolestaan aikansa viimeisintä huutoa.
Linnassa on yhteensä 200 huonetta ja 30 kylpyhuonetta, joista vain pieni osa on yleisön nähtävissä. Linnan rakentaminen kesti kaksikymmentä vuotta (1892-1912). Sen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Pierre Cuypers, joka on suunnitellut myös Amsterdamin päärautatieaseman ja Kansallismuseon (Rijksmuseum). Linnan rakentaminen mahdollistui, kun tilukset perinyt paroni Etienne van Zuylen van Nijevelt meni naimisiin paronitar Hélène de Rothschildin kanssa. Paronitar sattui kuulumaan Rothschildin pankkiirisukuun, joka omaisuuden kerrotaan olleen aikanaan maailman suurin. Rothschildin suku rahoittikin koko valtavan rakennustyön, johon kuului myös linnan puutarhan tilalla sijainneen Haarzuilens nimisen kylän siirto etäämmäksi. Vain kylän kirkko jätetiin vanhalle paikalleen, mutta kylän asukkaat siirrettin. He muuttivat noin kilometrin päähän rakennettuun uuteen kylään, jonka rakennukset oli myös rakennettu keskiaikaa jäljittelevään tyyliin.
Linna puistoineen oli vaikuttava näky sekä ulkoa että sisältä. Käsityötaito todella näkyi jokaisessa yksityiskohdassa mm. linnan pääsalin lattiaa peittävässä 100 neliömetrin suuruisessa käsinkudotussa persialaismatossa. Puutarha oli myös viimeistä ruohonkortta myöten kuosissa. Toinen kysymys on tietysti, mitä järkeä on ollut suuren satulinnan rakentamisessa 1900-luvulla keskelle hollantilaista maaseutua. Onneksi tästä komeudesta pääsee nykyään myös tavan tallaaja nauttimaan. 2000-luvun alussa Van Zuylen van Nyevelt -perhe siirsi linnan hoidon sitä varten perustetun Kasteel de Haar -säätiön vastuulle. He tosin varasivat suvulle yhä oikeuden kayttää linnaa kuukauden vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti