Lauantai-iltapäivänä lähdettiin käymään Brysselissä, jonne pääsee kätevästi Utrechtista junalla. Junassa luettiin kirjoja ja kolmen tunnin päästä olimme aivan Brysselin keskustassa. Kävimme nopeasti kirjautumassa hotelliin ja lähdimme ihmettelemään kaupungin keskustaa. Kävelimme pissivän pojan luokse ja ihmettelimme hetken tuota alle puolen metrin patsasta. Poika ei siis ollut kovin kummoinen nähtävyys, joten oli aika lähteä etsimään vanhempia ja mahtipontisia rakennuksia. Nälkä alkoi kuitenkin kaikkia vaivaamaan, joten pysähdyttiin syömään simpukoita ja karitsan kyljeksiä miestarjoilijoiden miehittämään sekä valkoisilla pöytäliinoilla varustettuun ravintolaan. Ruoka ravintolassa oli erinomaista. Kun olimme saaneet mahat täyteen, jatkoimme matkaa kohti suurta toria eli Grand Marktia. Tori rakennuksineen kuuluu Unescon maailmanperintökohdelistalle ja oli iltavalaistuksessaan vaikuttava. Voin siten lämpimästi suositella vierailua iltasella tällä torilla. Aikamme ihmeteltyä päätimme lähteä hotellille, jotta seuraavana päivänä jaksoimme jatkaa Brysselin ihmettelyä.
Herättiin, syötiin aamupalat hotellilla ja lähdettiin kävelemään kohti Euroopan Unionin parlamenttia. Ennen parlamenttia, kävelimme kierrellen vanhassa kaupungissa noin kolme kilometriä, jotta saisimme edes jonkinlaisen kuvan tästä kaupungista. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla muutamalla torilla, juotiin kaakaot ja mieheni yhden oluen. (Tämä oli joku pakollinen Belgia-juttu, mitä me tytöt emme ymmärtäneet.)
Euroopan parlamentissa tutustuttiin ensin rakennuksiin ulkoapäin ja sen jälkeen suunnattiin kohti ilmaista Parlamentariumia eli EU museota. Museossa on kaikille EU:n kansalaisille tarjolla omalla äidinkielellään opastus ja tietoa EU:sta. Museossa piti olla lapsille oma kierros, mutta se ei toiminut, sillä audio-opastusjärjestelmä oli osin rikki. Tämä ilmeni vasta museon sisällä, kun yritimme käyttää opastuksen kannettavia lukijoita. Kokonaisuudessaan museo oli mitätön ja tarvitsisikin merkittävästi päivitystä tähän päivään. Lisäksi itseäni ihmetytti, ettei jokaista jäsenmaata mitenkään esitelty museossa. Eikä Suomikaan ollut museossa mitenkään merkittävästi esillä näin 100 vuoden juhlavuotenaan, kun taas esimerkiksi Belgiaa sekä Iso-Britanniaa esiteltiin monissa kohdin varsin laajasanaisesti ja merkittävällä kuvamateriaalilla. Johtuisikohan tämä meidän kaukaisesta maantieteelisestä sijainnistamme? Museossa esiteltiin paljon Euroopan historiaa valokuvin ja audiovisuaalisilla tauluilla. Henkilökunnan määrä oli tarjontaa nähden suuri. Ainoa, mikä museossa oli erinomaista, oli museokauppa. Kattava valikoima eri maiden lipuilla varustettua tavaraa. Jätimme kuitenkin EU lipulla varustetut tavarat kauppaan ja suunnattiin keskustaan suklaaostoksille sekä syömään. Lopulta juostiin junaan, jotta kerkettiin vielä inhimilliseen aikaan illaksi kotiin.
Kokonaisuudessaan Bryssel vaikutti Hollantilaisiin kaupunkeihin verrattuna ulkomuodoltaan rähjäiseltä, harmaata mutta paljon eläväisemmältä kaupungilta. Kerjäläisiä oli paljon kaduilla ja osa kaupunkialueista tuntui ainakin ilta-aikaan hieman turvattomilta. Toisaalta ruoka oli paljon edullisempaa ja maistuvampaa kuin Hollannissa. Tarjoilu ravintoloisessa oli erinomaista sekä ihmiset ystävällisempiä. Junassa jäin miettimään, miten kolmen tunnin junamatka etelään muuttaa näin merkittävästi ympäristöä sekä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti