Heräsin lauantaina aamuna tyttäreni hihkumiseen: "lunta, äiti, täällä on lunta!". Äkkiä siis ylös ja sitä ulos ihmettelemään. Emme olleet ainoita ulkoilijoita. Kun saimme vaatteet päälle ja pääsimme pihalle, huomattiin, että kaikki lähikadut oli täynnä niin lapsia kuin aikuisia. Kokeiltiin pihassa ensi lumipallontekokonetta ja tehtiin pari lumilyhtyä. Kun etupihamme lumet oli käytetty, oli siirryttävä isommille apajille. Lähdimme Oog in Al -lähipuistoon.
Puistossa tehtiin lumiukko muiden mukana ja ihmeteltiin ulkoilijoita. Hiihtäjä... ja lumikelkat tasamaalla, juups! Näiden hollantilaisten lumi-intoiluun ei voi kuin suhtautua kuin ihailevasti. Puistossa oli aimo kokoelma mitä erilaisimpia lumiukkoja ja kaikki mäenlaskuun tarvittavat vehkeet oli kaivettu varastoista esille. Ihmetteltiin keskenämme, miten maassa, jossa sataa ehkäpä kerran vuodessa lunta ja jossa ei ole yhtään mäkeä, voi olla näin vaikuttava kelkkavarasto. Olin ehkäpä hieman kateellinen... Aikamme ihmeteltyä, lähdettiin puiston keskellä sijaitsevalle teehuoneelle, joka oli kerrankin aivan täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti