Tällä viikolla Suomessa on keskusteltu naisten asemasta perheessä. Tulisiko meidän äitien olla kotiäitejä vaiko työssäkäyviä? Keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata sivusta. Joskin minusta tässä keskustelussa ei lainkaan huomioida, sitä missä maassa nämä naiset asuu. Kun on asunut äitinä monessa maassa, alkaa hahmottua, ettei naisten asema äitinä ole kaikkialla aivan samanlainen.
Suomi luokitellaan monissa tilastoissa maaksi, jossa naisten asema on eriomainen. Tämä on todellakin asia, josta kannattaa olla ylpeä. Itselle työssäkäynti on ollut todella tärkeä osa omaa identiteettiäni. Kärjistettynä, moni suomalaisystävänikin kysyy ensin minun
työkuulumiset ja vasta sitten perheestäni. Asia ei kuitenkaan ole näin muissa maissa, joissa olen asunut. Esimerkiksi täällä Hollannissa olen muutaman kerran päätynyt keskustelemaan päivittäisestä työssäkäynnistäni. Kysymys on lähinnä ollut, eikö mieheni palkka ole riittävän suuri, jonka vuoksi joudun käymään töissä päivittäin. Kuka hoitaa lapsiasi, kun itse olet näin myöhään töissä. Itseäni alkuun nämä kysymykset lähinnä huvitti, mutta jälkikäteen mietittynä ei. Ilmeisesti kysymyksen esittäjälle ei ollut itsestään selvää, että hoidamme mieheni kanssa lapsia tasapuolisesti ja minä maksan puolet päivittäismenoistamme. Olemme siten hyvin tasa-arvoisessa asemassa vanhempina perheessämme.
Asuessaan muualla, perheen merkistys korostuu. Varsinkin se tosiasia, että olet ensisijaisesti kahden vielä pienen tyttären ÄITI. Anteeksi mitä, kysyy suomalainen. Molemmat lapsesihan ovat jo koulussa ja hyvin itsenäisiä. Ei, Hollannissa lapset viedään kouluun ja he ovat vielä hyvin pieniä. Äidit hakevat lapset kotiin, laittavat ruokaa ja kuskaavat heidät
iltapäivällä harrastuksiin. Äitien työssäkäynti Hollannissa vaatii valtavia järjestelyjä. Isovanhemmat,
naapurit ja sukulaistytöt ovat tuiki tarpeellisia, mikäli äiti aikoo
olla mukana myös työelämässä edes osittain. Mutta entäpä, kun ei ole näitä verkostoja? Hollannissa ei ole subjektiivista päivähoitooikeutta eikä kunnallista päivähoitojärjestelmää. Hoitopaikka on haettava yksityiseltä, eikä se ole halpaa. Koulunpäivän jälkeistä iltapäivähoitoa tuetaan verohelpotuksin, joihin myös me suomalaisena perheenä olemme oikeutettuja. Jäljelle jäävät maksut ovat silti isompia kuin Suomessa.
Hollanti oli vielä 1980-luvulla kotiäitien yhteiskunta, kuitenkin ani harva äiti enää 2010-luvulla valitsee kokopäiväistä kotiäitiyttä. Nykyisin lapset viedään jo kolmen kuukauden ikäisinä päivähoitoon. Hollannissa naiset tekevät osa-aikaista työtä enemmän kuin missään
muussa EU-maassa. Järjestelmä ei edelleenkään tunnu tukevan naisten päivittäistä työssäkäyntiä, mikä näkyy
myös naisten työurissa. Vain harvat – useimmiten perheettömät –
etenevät huipulle asti. Kas, kun on hoidettava myös ne lapset ja se koti. Muutamaa tilastoa vilkaistuna, osa-aikaista työtä tekee peräti 80 prosenttia hollantilaisnaisista. EU-maista seuraavina tulevien Saksan ja Itävallan prosentit
jäävät alle viidenkymmenen. Suomessa osa-aikatyötä tekee vain alle 20 prosenttia naisista. Tämä johtuu osin siitä, että kansallinen määräys kieltää koko viikon kestävän päivähoidon.
Palkansaajien tutkimuslaitos julkaisi viime vuoden lopulla
selvityksen, jossa vertailtiin Euroopan maiden palkkatasoa eri
ammattiryhmillä ja koulutustasolla. Hollannissa palkat ovat paikalliseen
hintatasoon verrattuna Euroopan korkeimmat. Korkeakoulutettu ansaitsee noin tuhat euroa enemmän kuin Suomessa. Johtajan
ansiot ovat 500 euroa suuremmat, ja jopa vähäisemmälläkin koulutuksella
ansiot ovat 600 euroa korkeammat kuin meillä Suomessa. Tässä tilastossa on pakko olla kyse vain hollantilaismiesten palkoista. Naisethan täällä ovat kotona hoitamassa lapsia.
Palataan kuitenkin lopuksi tähän kysymykseen, tulisiko naisen olla kotiäiti vaiko työssäkäyvä. Suomalainen yhteiskunta mahdollistaa meidän naisten kokoaikaisen työssäkäynnin. Yhteiskuntamme on rakentunut niin, että Suomessa nainen voi vapaasti valita työssäkäynnin ja kotiäitiyden
välillä. Joskin tämä jälkimmäinen vaihtoehto vaatii meidänkin puolisolta isomman
tilipussin tai perheen tyytymisen hieman heikompaan elintasoon. Mutta annammeko me Suomessakaan miesten tehdä valintaa, koti-isyyden ja työssäkäynnin välillä... noh siihen menee aikaa ja tässä kirjoituksessa halusin vain avata tätä naisten asemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti