Suomessa julkinen liikenne ei toimi kuten Hollannissa ja yhtä kattavasta pyörätieverkostosta saa vain haaveilla. Niinpä tarvitsemme Suomeen palattuamme taas autoa. Auton löytäminen ulkomailta voi kuulostaa vaikealta, mutta
todellisuudessa se ei ole sen vaikeampaa kuin autokauppojen kiertäminen
kotimaassa. Helpoin tapa lähteä etsimään autoa on selata läpi paikallisia
autonmyyntisivustoja. Keski-Euroopan alueella sijaitsevat autokaupat ja yksityiset myyjät ilmoittavat näillä
sivuilla useita miljoonia käytettyjä autoja.
Omatoimiselle ostajalle on lukuisia sivustoja. Sivustot ja hakukoneet tarvitsevat hieman hollannin tai saksankielen
taitoa, mutta toimivat samalla periaatteella kuin suomalaiset sisarensa.
Sivuilla vieraillessa kannattaa pitää mielessä samat asiat kuin
kotimaassakin. Onko ilmoitus liian hyvä ollakseen totta? Kannattaa siis olla erityisen tarkkana, ettei tule huijatuksi.
Meidän ensimmäisenä ajatuksena oli hankkia plug-in-hybridiauto Hollannista. Mieheni oli katsonut meille muutaman auton, joita kävimme myös koeajamassa. Noh, kaikki ei mennyt niin hyvin kuin olimme ajatelleet. Ensimmäinen volkkariajelu jäi hieman lyhyeksi, auton vauhti hiipui täysin moottoritiellä ja jouduimme ajamaan tien reunaan. Hätävilkut päälle ja soitto autoliikkeeseen - me tarvitsemme apua. Tilanteen kruunasi todella voimakkaaksi yltynyt rankkasade, joka teki mahdottomaksi jatkaa matkaa jalkapelillä. Paikalle saapui huoltomies, jonka autolla päästiin takaisin autoliikkeeseen. Lopuksi kerroimme kohteliaasti autoliikkeessä, että ehkäpä me vielä jatkamme autojen katselua sillä ainakaan tämä yksilö ei meitä täysin vakuuttanut. Samalla reissulla paljastui myös, että Hollannissa autojen hinnat kerrotaan netissä ilman arvolisäveroa. Ilmoitettujen hintojen päälle tulee siis vielä 21%:n verot. Muutaman päivän mietittyämme, siirrymme katselemaan muita automalleja. Lisäksi mieheni ehdotti, josko viikonloppuna käytäisiin Saksassa kokeilemassa muutamaa autoa. Ajomatka sinne on lyhyt ja tarjonta verot huomioiden hieman edullisempaa. Lähdimme siis taas Saksaan, josko siellä onnistuu...
Lopuksi on pakko mainita, että löysimme Utrechtista viimein ravintolan, josta saa hyvää pitsaa... Kuten sukulaisemme ja myös osa ystävistä tietää, me olemme napolilaistyylisen puu-uunipitsan suuria ystäviä. Oma rimani on noussut aika korkealle, kun ole saanut nauttia useammassa maailmankolkassa erittäin hyvää pitsaa. Nyt viimein voin kertoa hyvillä mielin, että Satriale's Pizzabarin pitsat tarjoaa näillä tienoilla selkeästi parasta pitsaa. Pitsakokkien paistama pohja ei aivat täydellisen rapea mutta se ei välttämättä
ollut tarkoituskaan. Sen sijaan pohja oli mukavan sitkas ja
alapinnaltaan sopivasti puu-uunissa hiiltynyt. Ravintolassa ei ollut paljon muita asiakkaita joka voi selittää tämän pitsan erinomaisen laadun. Puu-uuni oli pysynyt tarpeeksi kuumana. Ravintolan palvelu oli myös erinomaista, jälkiruuat oivaltavia ja hintataso kohtuullinen. Tässä paikassa kannattaa kuitenkin tilata se margherita, jos haluaa laadultaan parasta pitsaa. Naapuripöytien annoksia tiirailtuamme jälleen totesimme, että pitsan täytteissä vähemmän on lähes aina enemmän. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti