Torstaina tyttärillä oli koulussa kirjastopäivä. Koulurakennuksen yhteydessä on pieni kirjasto aivan kuten Suomessakin. Erona kuitenkin on, että täällä kirjastossa on tarjolla kirjallisuutta monella kielellä ja kirjaston hoitaja on koulun palkkalistoilla. Koulun kirjastonhoitaja järjesti kirjastopäivän ensimmäistä kertaa ja sai ainakin meidän molemmilta tytöiltä paljon kiitosta. Aivan ihana päivä! Kaikki opettajat olivat kirjallisuushahmoiksi pukeutuneita ja lukivat omia suosikkikirjojaan oppilaille. Lisäksi osa oppilaista luki omia suosikkikirjojaan luokkatovereille. Tyttäreni luki Harry Potteria - suomeksi. Oppilaille oli järjestetty kirjanvaihtopiste, tietokilpailu jne. Lisäksi oli tarjolla kirjamyyntiä ja sai pukeutua teeman mukaisesti. Nuorempi tytär halusi pukeutua kouluun suosikkihahmokseen - Harry Potter -kirjojen Ginny Weasleyksi. Naamiaisasu löytyi suoraan vaatekaapista ja taikasauva tehtiin vanhasta kukkakepistä. Keppi tosin hävisi jonnekin koulupäivän aikana. Vastaava tapahtuma voisi hyvin lisätä myös Lohikosken koulun kirjaston näkyvyyttä oppilaiden sekä vanhempien parissa.
Päivän jälkeen jäi miettimään, miksi Suomessa lukeminen kiinnosta yhä harvempaa oppilasta. Syitä on varmasti monia. Kuitenkin meidän molemmat tyttäremme tykkäävät todella paljon lukemisesta ja täällä asuessamme innostus kirjallisuutta kohtaan on kasvanut entisestään. Minä ja mieheni olemme innokaita lukijoita, mutta silti, koulullakin saattaa olla jotain vaikutusta. Antaako Suomen koulu tällä hetkellä hyvät eväät lukemisharrastukselle? Onhan meillä lukudiplomit, -mummot ja vaarit sekä ekapelit auttamassa, mutta lukeminen ei silti oikein tunnu innostavan suurinta osaa lapsista. Isoin ero, minkä itse olen havainnut tyttäriemme Hollannin ja Suomen koulun välillä, on lasten suhde kännykkään tai tablettiin. Täälläkin monet aikuiset junassa tuijottelevat omia pikku ruutujaan sen sijaan, että he lukisivat vanhanaikaisesti kirjallisuutta. Silti kenelläkään alakouluikäisellä lapsella en kännykkää ole nähnyt koulunpihalla tai muualla. Lisäksi kirjallisuus, jota lapsille luetaan on hyvin erilaista. Se on kansainvälistä, kuvitukset ja tarinat ovat erilaisia. Omien tyttärien kiinnostus juuri näitä kansainvälisiä kirjailijoita kohtaan on kasvavaa. He nimeävät minulle päivittäin aivan uusia kirjailijoita, joista en ole koskaan edes kuullut. Samaan aikaan kun suomalaista kirjallisuutta viedään maailmalle, tulisiko meidänkin antaa tilaa kansainvälisille lasten- ja nuortenkirjoille. Nykyisin Suomessa suurin osa kirjoista myydään hypermarketeissa ja tarjottava lastenkirjallisuus on pääosin herra Hakkaraista sekä Tatua ja Patua. Nämä on ihan hyviä kirjoja, mutta jos lukemisinnostusta halutaan pitää yllä, tulee kasvavalle lapselle tarjota myös uutta ja erilaista kirjallisuutta. Aikani hypermarkettien hyllyjä joululomalla katsellessani alan kallistua ajatukseen kirjastojen ja pienien erikoistuneitten kirjakauppojen toiminnan hyödyllisyydestä lukutiedon/-taidon levittäjinä. Näistä saa kirjasuosituksia sekä -vinkkejä, joita ei hypemarketissa työskentelevä ihminen tiedä. Jos siis löydän myyjän vihanneskassalta, osaako hän neuvoa sinulle juuri sen kirjan, johon varmasti rakastut - tuskinpa!
Päivän jälkeen jäi miettimään, miksi Suomessa lukeminen kiinnosta yhä harvempaa oppilasta. Syitä on varmasti monia. Kuitenkin meidän molemmat tyttäremme tykkäävät todella paljon lukemisesta ja täällä asuessamme innostus kirjallisuutta kohtaan on kasvanut entisestään. Minä ja mieheni olemme innokaita lukijoita, mutta silti, koulullakin saattaa olla jotain vaikutusta. Antaako Suomen koulu tällä hetkellä hyvät eväät lukemisharrastukselle? Onhan meillä lukudiplomit, -mummot ja vaarit sekä ekapelit auttamassa, mutta lukeminen ei silti oikein tunnu innostavan suurinta osaa lapsista. Isoin ero, minkä itse olen havainnut tyttäriemme Hollannin ja Suomen koulun välillä, on lasten suhde kännykkään tai tablettiin. Täälläkin monet aikuiset junassa tuijottelevat omia pikku ruutujaan sen sijaan, että he lukisivat vanhanaikaisesti kirjallisuutta. Silti kenelläkään alakouluikäisellä lapsella en kännykkää ole nähnyt koulunpihalla tai muualla. Lisäksi kirjallisuus, jota lapsille luetaan on hyvin erilaista. Se on kansainvälistä, kuvitukset ja tarinat ovat erilaisia. Omien tyttärien kiinnostus juuri näitä kansainvälisiä kirjailijoita kohtaan on kasvavaa. He nimeävät minulle päivittäin aivan uusia kirjailijoita, joista en ole koskaan edes kuullut. Samaan aikaan kun suomalaista kirjallisuutta viedään maailmalle, tulisiko meidänkin antaa tilaa kansainvälisille lasten- ja nuortenkirjoille. Nykyisin Suomessa suurin osa kirjoista myydään hypermarketeissa ja tarjottava lastenkirjallisuus on pääosin herra Hakkaraista sekä Tatua ja Patua. Nämä on ihan hyviä kirjoja, mutta jos lukemisinnostusta halutaan pitää yllä, tulee kasvavalle lapselle tarjota myös uutta ja erilaista kirjallisuutta. Aikani hypermarkettien hyllyjä joululomalla katsellessani alan kallistua ajatukseen kirjastojen ja pienien erikoistuneitten kirjakauppojen toiminnan hyödyllisyydestä lukutiedon/-taidon levittäjinä. Näistä saa kirjasuosituksia sekä -vinkkejä, joita ei hypemarketissa työskentelevä ihminen tiedä. Jos siis löydän myyjän vihanneskassalta, osaako hän neuvoa sinulle juuri sen kirjan, johon varmasti rakastut - tuskinpa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti