Olen ihastunut! Joen varrella on toinen toistaan kauniimpia kyliä, puurakenteisia taloja ja paljon satumaisia linnoja,
joita voi ihailla vain auton ikkunasta. Olen vieraillut Moselin alueella nyt kaksi kertaa ja myös tällä jälkimmäisellä
kerralla löysin sieltä uutta ihmeteltävää ja ihailtavaa. Tunsin olevani kuin satumetsässä, vaikka asunkin Suomessa lähes metsän keskellä. Tiedän jo nyt, että näihin metsiin tulen vielä myöhemmin uudestaan.
Jos ei ole aikaa tutustua koko Moselin alueeseen, suosittelen tutustumaan aikankin viehättävään Cochemin pikkukaupunkiin. Cochemin kaupungissa on vakituisia asukkaita noin 5000, mutta se tuntuu
paljon suuremmalta paikalta. Vanha keskusta on tiiviisti rakennettu ja
sen kapeiden kujien varrella on vieri vieressä erilaisia kauppoja,
kahviloita, leipomoita, viini- ja oluttupia sekä ravintoloita joka
lähtöön. Cochem tuntui olevan myös muiden matkailijoiden suosima vierailukohde. Cochemiin matkaa noihin aikoihin suunnittelevan kannattaakin
varata majoitus ajoissa. Tai sitten voi tehdä kuten me ja nukkua yönsä aivan yhtä ihastuttavassa viereisessä pikkukylässä ja käydä vaikka kävelemässä Saksan pisimmällä riippusillalla. Näin saattaa säästää paljon rahaa ja löytää paikallisten suosimat lähiravintolat paljon edullisimilla Schnitzeleillä ja valkoviineillä.
Itse kävimme tutustumassa myös Cochemin kaupunkiin sekä sen linnaan. Suosittelen linnassa vierailua kaikille jo pelkästään sieltä näkyvien
maisemien takia. Linnoista ja historiasta kiinnostuneille suosittelen
myös lämpimästi vajaan tunnin pituista opastettua englannin- taikka saksankielistä kierrosta, jonka
aikana pääsee tutustumaan linnan sisäosiin ja pihapiiriin pätevän oppaan
johdolla. Linnassa oli mielenkiintoista nähtävää, vaikka sisätilat ei yltäneetkään aivan hollannin Kasteel de Haarin tasolle. Linnan sijainti on kuitenkin paljon vaikuttavampi kuin hollantilaisen linnan - vuori vs. tasamaa. Cochemin linnasta löytyi myös esimerkiksi aitoja ritarihaarniskoita ja salaovia.
Perjantaina oli sitten aika lähteä kohti koti-Suomea. Koko torstaipäivä meni autoa pakatessa ja taloa siivotessa, joten paluuahdistus iski vasta taksikyydissä kohti lentokenttää. Kun taksimme lähti liikkeelle, pohdimme tyttöjen kesken, mitä tuli nähtyä ja koettua koko kuluvana vuonna. Opimme paljon hollantilaisesta kulttuurista, verotuksesta, ruuasta, ihmisistä, säästä, pyöräilystä, jne. Tutustuimme kaikkiin naapurimaihin, joissa söimme ja joimme hyvin. Hollantilaista ruokakulttuuria en voi kehua. Tutustuimme ja saimme muutamia hyviä ystäviä, opimme paljon englantia ja itsevarmuutemme nousi huippuunsa. Esimerkkinä voin sanoa, että oli todella ihailtavaa katsoa, kun nuorempi tyttäreni tilasi itselleen sujuvasti hedelmäsmootien lentokentällä, vastasi kysymyksiin ja jopa tavasi nimensä muovilasi kylkeen. Vuosi sitten ei tilaus olisi kummaltakaan tyttäreltä onnistunut, koska uskallus puuttui ja taito kommunikoida. Lisäksi itse sain tehtyä suunnitelmani työt laboratoriossa ja nyt syksyllä on aika kirjoittaa tuloksista tutkimusartikkeli. Lopuksi kysyin tytöiltä, kannatiko lähtö ja molemmat totesi Alankomaissa asumisen olleen unohtumaton kokemus.
Olen kirjoittanut nyt kaksi matkablogia mieheni kanssa - toisen Yhdysvalloista ja toisen Alankomaista. Lisäksi olen kirjoittanut muutaman yliopistoblogitekstin oman yliopisto nettisivuille. Vuodesta 2014 olen lukenut myös enemmän ja vähemmän muiden matkablogeja. Itse näen että matkabloggaus toimii parhaiten, kun jutut kirjoittaa matkalla eikä vastaa kuukausien päästä - näin niissä säilyy tuoreus. Nykyisin luen ainoastaan matkablogeja, joissa on enemmän tarinaa kuin kuvia. Olen huomannut, että matkablogin kirjoittaminen on välillä uuvuttavaa ja stressaavaa - taustojen selvittämiseen ja kuvien ottamiseen menee aikaa. Olen myös kirjoittanut paljon juttuja, joita en ole julkaissut. Jutut ovat olleet joko liian henkilökohtaisia tai huonoja. Lisäksi minulle on jäänyt mieleen aiheita, joista olisin vielä halunnut kirjoittaa. Blogin lopettamiselle ei ole mitään sääntöä. Nyt kuitenkin oma Alankomaiden matkamme tuli päätökseen, joten myös matkablogin kirjoittaminen on aika lopettaa. Kiitän kaikkia lukijoita. Bloggerin kautta saa tilastoja, ja huomasin, että teitä lukijoita on jo yli 5000. Tilastoissa Suomi johtaa (Suomi (2366), Yhdysvallat (1042), Alankomaat (792), Ranska (110), jne.), johtuen varmasti kielestä jolla kirjoitan ja lukijakunnasta. Toivon tulevaisuudessa lähteväni uudelleen matkaan, jolloin uuden blogin kirjoittaminen on mahdollista... nyt sanon kuitenkin doei, doei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti