Minä inhoan jäähyväisiä... Tiedän, että minun tulee ikävä tätä maata ja erityisesti täällä asuvia ihmisiä. Niitä tuttavia, työkavereita ja ystäväperheitä, joihin olen tänä aikana saanut tutustua ja joiden kanssa olen saanut viettää aikaa. Keskiviikkona kävin siivoamassa työpöytäni ja palauttamassa työhuoneen avaimet. Olin ajatellut lähteä ilman mitään sen suurempia jäähyväisiä. Mutta se ei ihan onnistunut, vaan työkaverini halusivat välttämättä juoda kanssani oluset yliopiston sisäpihalla. Olin todella otettu, koska meitä oli todella iso porukka paikalla. Olen ollut etuoikeutettu
saadessani työskennellä LaserLab Amsterdamissa ja työkavereideni apu on ollut
pienissäkin asioissa korvaamatonta. Minä inhoan surullisia jäähyväisiä,
koska ne on niin lopullisia. Toivonkin, että tulen tänne joskus takaisin. Elämä
on arvaamatonta.
Kotiin on mukava palata, mutta voin sanoa nauttineeni ajastani täällä Hollannissa.
Tyttärillä oli myös viimeinen koulupäivä tällä viikolla. Nuorempi tytär tiivisti lounaalla torstaipäivän tunnelmat: "Minun tulee ikävä niin monia täältä, jonka vuoksi olen niin kovin surullinen." Tyttäret jättivät opettajilleen muistoksi muutamat perhosmagneetit ja -kortit. Koulussa oli vietetty yhteiset läksiäiset ja
esimerkiksi vanhempi tytär sai mukaansa luokan yhdessä askarteleman
kirjan. kouluvuoden päätteeksi molemmat tyttäret saivat muistoksi vapaaehtoisten vanhempien kokoamat vuosikirjat, jossa oli kaikkien koulun oppilaiden nimet, syntymäajat sekä kansallisuudet. Kirjassa oli myös kouluvuoden tapahtumista kuvia, joita ihailimme lounaalla viimeisen koulupäivän jälkeen. On ollut todella surullista seurata sivusta, kun omat tyttäreni hyvästelevät hyviä ystäviään ja erinomaisia opettajiaan. Heidän ikäisenään kaikki on niin lopullista.
Hollanti on näyttänyt meidän perheelle parhaat puolensa ja olemme siitä erityisen kiitollisia. Itse olen erityisen kiitollinen olen näille kahdelle ystäväperheelle Espanjasta ja Austraaliasta, joiden kanssa ollaan menty yhdessä koko vuosi. On ollut ihana huomata, että hyviä ystäviä saa näin vanhemmallakin iällä työelämän ulkopuolelta. Lisäksi tyttöjen opettajat ovat olleet aivan ilmiömäisiä, he on osanneet huomioida lastemme tarpeet ja kohdanneet he yksilöinä ryhmissä.
Perjantaina oli sitten ensimmäinen lomapäivä ja päätimme lähteä eläintarhaan ihastelemaan pandoja ja muita eläimiä. Hollantihan on yrittänyt 16 vuotta suostutella Kiinaa lähettämään pari pörröistä kaveria tänne ihmisten ihasteltavaksi. Lopulta hollantilainen Ouwehandin eläintarha sai uusimmat asukkinsa, kun
jättiläispandat Xing Ya ja Wu Wen muuttavat eläintarhaan keväällä. Pandojen viihtyvyyden takaamiseksi Ouwehand eläintarha on rakennuttanut
Pandasiaksi nimetyn rakennuksen kiinalaisten työmiesten voimin. Pandojen rakennus on koristeltu perinteisellä
kiinalaistyylillä, aitauksen yhteyteen on rakennettu erillinen
varastorakennus pandojen syömälle bambulle. Pandat on vuokrattu eläintarhaan viisitoista vuodeksi, ja eläintarha toivookin nyt, että pandaparille saadaan tänä aikana jälkikasvua. Tietty eläintarhassa oli muitakin elämiä, ja erityisesti jääkarhut ihastuttivat meitä uimahypyillään. Tarhassa löytyi myös lapsille useita leikkialueita, joissa he pääsivät purkamaan energiaa. Ouwenhandin eläintarha on sopivan kokoinen ja hyvä päiväretkikohde, jos näillä seuduilla on liikkeellä lapsiperheellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti